Lähde mukaan Jeesuksen jalanjälkiin Israeliin 22.-30.3.2024.
Reittilennot, Finnair Pe, 22.3.2024 Finnair AY1979 Helsinki – Tel Aviv klo 18.25 – 23.05 La, 30.3.2024 Finnair AY1980 Tel Aviv – Helsinki klo 00.55 – 04.55
Matkan hinta 1699.00€ Hintaan sisältyvät lennot, majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa, puolihoito, lentokenttäkuljetukset, hotellihenkilökunnan ja bussinkuljettajan palvelurahat sekä Toiviomatkojen suomenkielisen oppaan palvelut. Yhden hengen huoneen lisämaksu 695 €.
Retket eivät sisälly matkan perushintaan. Päivitämme nettisivulle retkiohjelman myöhemmin.
Matkanjohtajat:
Maarit Kattilakoski mkattilakoski@gmail.com, 044 265 4739 Maarit on kokenut ja pidetty matkanjohtaja Vantaalta. Hän on reipas, iloinen ja palvelualtis. Hänellä on pitkäaikainen kokemus ja tuntemus Israelin matkoista.
Waltteri Haapala waltteri.haapala@gmail.com, 044 978 2377 Waltteri on kokenut ja pidetty matkanjohtaja. Hän on luonteeltaan iloinen ja huumorintajuinen. Hän on pastori sekä pidetty ja arvostettu raamatunopettaja. Waltterilla on vaimo ja kolme lasta.
Aikaa säästääkseni matkustin junalla Aviapoliksesta Karjaalle. Kaikki olisikin mennyt alusta lähtien varmaan liian hyvin, ellei VR olisi jälleen möhlinyt oikein kunnolla. P-juna oli myöhässä Pasilaan saapuessa, eli myöhästyin jatkoyhteydestä. Jouduin odottamaan tunnin, ja sillä välin sain chatin kautta hankittua uuden lipun paikkoineen seuraavaan junaan.
Karjaalta matka sitten jo sujui mukavasti ja reippaasti polkien. Pysähdyin muutamia kuvia ottamaan Tammisaaressa. Kovin oli hiljaista kylänraiteilla.
Tammisaaren jälkeen tein äkkiseltään muutoksen reittiin ja käännyin ns. rannikkoreitille Leksvallintielle ja sitä aina Skogbyhyn asti. En malttanut olla tekemättä toista sivuraidetta ja polkaisin Harparskogiin katsomaan rakennusta, jossa olen alkanut aikoinaan koulutieni. Nykyään rakennus on jonkun yksityisen koti.
Tuo rakennus toi mieleen joitakin muistoja kouluajalta. Teimme luontoretkiä opettajan johdolla lähialueelle ja keräsimme kasvien lehtiä. Meillä oli tuohon aikaan kivoja koulunäytelmiä, joissa useimmiten oli päärooleissa 😂 ja lauloin aina kevät-ja joulujuhlissa. Ikäväkin muisto nousi mieleen. Meidän täytyi aina syödä lautanen tyhjäksi. Istuin useammankin kerran viimeisenä ruokapöydässä ja ruokalautanen edessä. Mm. kesäkeitto oli sellainen jota en vain saanut alas. Keittäjä usein pelasti minut kun opettaja lähti ja tyhjensi lautaseni roskiin. En edelleenkään suostu syömään kesäkeittoa 😂
Kävin pikaisesti katsomassa myös Harparskogissa sijaitsevia Mannerheimin muistokiveä ja Bunkkerimuseon bunkkeria Irma 302.
Olen asunut lapsuudessa noin 10 vuotta Lappohjassa. Niinpä päätin tehdä myös kierroksen alueelle, missä asuimme. Rivitalot on aikaa sitten hajotettu pois ja alue on osittain metsittynyt ja osittain jäänyt viereisen tehdasalueen alle. Pyörähdin myös venerantaan, mikä oli lyhyen kävelymatkan päästä kotoamme.
Halusin välttää vilkkaan Hangontien, niinpä valitsin reitin entisen Koverharin tehtaan, Tvärminnen ja Täktomin kautta Hankoon. Tuo olikin rauhallinen reitti aivan Uudenmaan prikaatin harjoitusalueen vieressä. En muistanut, että tuon reitin varrelta löytyi myös Täktomin neuvostomonumentti.
Huomiseksi olen varannut menomatkan Bengtskärin majakalle ja sieltä toisella veneellä iltapäivällä Kasnäsiin. Toivottavasti tuuli pysyy säätiedotuksen mukaisena, ja tuo matka toteutuu.
Ensimmäinen työviikko loman jälkeen vaati kunnon irtioton. Niinpä polkaisin perjantaina 5.8. Karjalohjalle kauniissa ja lämpimässä säässä. Lähdin liikkeelle myöhään iltapäivällä, niin Lohja Spa -kylpylään jäi vain reilu tunti aikaa. Mutta jo sekin teki hyvää ajon jälkeen.
Pyörän mittari näytti 100,1 km kotiovelta perille. Näköjään Outdooractiven mittaus heitti 3,7 km satasella.
Kyllä olikin hienoa olla taas tien päällä. Tässä ehti jo vierähtää melkein kolme viikkoa pyöräilyloman jälkeen. Ja se on mennyt sairastellessa. Matka jatkuu…
Pyöräilymatka Karjalohjalta jatkui lauantaiaamuna Mustion Linnalle. Kiertelin kauniissa puistossa patsaita kuvaten ja Pokemia pelaten. 😊 Mustiosta edelleen Raaseporin rauniolinnalle, missä olen käynyt aiemminkin. Mutta nyt päätin osallistua opastukseen. Opastusta ennen ehdin syödä lounaan Linnanvoudin tuvassa.
Lauantain pyöräilymatka 153,8 km tuntui oikein lomalta, olinhan päättänyt jo aiemmin pysähtyväni eri paikkoihin kiireettömästi. Myöhäisen iltapäiväkahvin nautin Fagervikin ruukkikylässä Inkoossa.
Kunpa näitä kauniita ja lämpimiä viikonloppuja vielä olisi tälle loppukesälle ja syksylle, niin voisi tehdä vielä joitakin kivoja retkiä.
Lähdin tänään klo 10 Haminasta ja tarkoituksena oli yöpyä joko Loviisassa tai Porvoossa. En kuitenkaan varannut majapaikkaa etukäteen. Pysähdyin lounaalle Strömforsin ruukissa olevaan ravintola Myllyyn ja kahville Tuhannen tuskan kahvilaan Loviisassa. Näissä paikoissa mietin miksi jäädä enää yöksi matkalle. Sama kun poljen kotiin saakka.
Kahteen kertaan kastuin tänään sateessa, ensin aika pian Haminasta lähdettyäni ja vielä enemmän Loviisasta lähdettyäni. Vaihdoin kuivat sukat ja kengät jalkaan 91 kilometrin kohdalla, ja taas tuntui mukavammalta 😊 Tämän päivän pyöräilyurakaksi kertyi 164 km, joka onkin koko reissun pisin yksittäinen päivämatka.
Takana on nyt hieno pyöräilyloma 2.-24.7. joka sisälsi 15 ajopäivää ja yhteensä 1415,5 km. Majoituksia matkan aikana ystävien luona (10 yötä) sekä mm. hostelleissa, Lintulan luostarissa, majataloissa ja maatilamatkailupaikassa (yhteensä 12 yötä).
Olen tosi iloinen ja tyytyväinen, että lähdin tällaiselle matkalle. Todella kiitollinen varjeluksesta koko matkan ajan, ystävistä matkan varrella, siskon ja tämän lasten kanssa vietetystä ajasta, Suomen kauniista ja moninaisesta luonnosta, eri värisistä viljapelloista ja paljosta muusta.
Nyt olisi hyvä alkaa suunnitella seuraavaa matkaa. 😉 Tosin tälle kesäkaudelle mahtuu vain joitakin lyhyempiä reissuja. Mutta onneksi kesäloma vielä jatkuu 2 viikkoa 😊
Eilen saavuin Lappeenrantaan Arja-ystävän luokse. Illalla yhdeksän jälkeen lähdimme vielä uimaan Saimaalle, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä. Uskaltauduttuani lopulta kylmään veteen en olisi malttanut lopettaa uimista. Kyllä oli ihana iltauinti.
Katselin illalla viikonlopun säätiedotuksia. Tulin siihen tulokseen, että jatkankin matkaa lauantai-iltapäivällä, koska illaksi oli luvassa kaunista päivän sateiden jälkeen. Ja sunnuntaille näytti olevan pilvistä ja epävakaista.
Kävimme Arjan ja Ullan kanssa lauantaina lounaalla Lappeenrannan Kasinolla. Tämän jälkeen he näyttivät minulle rantatoria ja hiekkalinnaa. He halusivat viedä minut autolla Vaalimaalle. Se oli suuri apu, nimittäin se lyhensi täksi päiväksi suunniteltua matkaani yli 60 km.
Pistäydyimme pikaisesti Vaalimaalla olevassa Zsar Outletissa, missä oli meidän lisäksemme vain muutama muu.
Pyöräilyreitti Vaalimaantietä pitkin Vaalimaalta Haminaan oli aivan loistava. Tämän pyöräilyloman paras ja miellyttävin tieosuus. Kovasta vastatuulesta huolimatta. Suurin osa tuosta matkasta oli hyvää asfaltoitua pyörätietä, joka on toteutettu upealla tavalla ajoväylän vieressä erotettuna aidalla. Vain joitakin lyhyitä osuuksia tarvitsi ajaa piennarta pitkin, ja silloinkin se oli tarpeeksi leveä. Myös reitin varrella olevat viljavat pellot ja maisemat toivat lisää mielihyvää ajeluun. Puhumattakaan upeasta auringonpaisteesta.
Pieni pysähdys Haminassa ennen majapaikkaan menoa. Oli aika sykähdyttävää nähdä 100-metrisessä lipputangossa maailman suurin Suomen lippu. Lipun kerrotaan olevan noin koripallokentän kokoinen, 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä.
Saavuttuani majapaikkaan noin 10 km Haminan keskustasta minua odotti kuuma sauna. 😊
Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Erityiskiitos Arjalle ja Ullalle!
Imatra-Lappeenranta-reitti 41,2 km ajettu tänään kovin helteisessä säässä. Ennen lähtöä sain erittäin nopeasti hyvää palvelua Imatran Pyörävarikolta. Pakan pienin eli 8. ratas vaihdettiin ja ketjut rasvattiin. Polkeminen sujui taas hyvin.
Reitti kulki pyöräteitä koko matkan. Oli vain aika tylsää ja yksitoikkoista maisemaa, pitkälti Kuutostien vieressä. Ensimmäisen ja ainoa kuvan pysähdyin ottamaan Saimaan kanavaa ylittäessäni. Saavuin Arjan luokse Lappeenrantaan hyvissä ajoin.
Kerimäellä hyvin nukutun yön jälkeen kävin paikallisessa pyörän huoltopisteessä. Nimittäin edellisenä iltana pyöräni 7- ja 8-vaihteet vaihtuivat koko ajan itsestään. Syytä ei varsinaisesti löytynyt, mutta epäili pakan 8. rattaan olevan niin kulunut. Edellisestä vaihdosta ei ollut tosin kuin vähän yli tuhat kilometriä. Mutta koska hänellä ei ollut pyörään sopivaa uutta pakkaa, ehdotti etten ajaisi 8-vaihteella ja kävisin tulevina päivinä vaihdattamassa pakan.
Punkaharjulle ajelin 7-vaihteella aivän älyttömän vilkasta tietä nro 14. En suosittele pyöräilijöille tuota tietä.
Punkaharjulle päästyäni kävin katsomassa Johanna Oraksen näyttelyn. Jatkoin matkaa harjutietä ja ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin tämän lomamatkan ensimmäinen haaveri tapahtui. Puhelimeni putosi vauhdissa asfaltille. No sen nyt arvaa miten siinä kävi. IPhoneni takalasi hajosi täysin ja etulasiin tuli myös iso nirhauma. Puhelimessani on e-simkortti. Ja näyttö osoitti ettei yhteyttä ole. Harmitti aivan vietävästi. Onneksi kuljetan tablettia mukana, niin sain sen kautta karttaohjelman käyttööni. Mutta oli aika turvaton olo olla ilman puhelinyhteyttä ja edessä oli lähes 100 km, josta suurin osa lähes asumatonta tieosuutta Särkilahden kautta.
Imatralle päästyäni ehdin just ja just ennen koskinäytöstä. Sain kuvattua sitä iPadilläni suuren ihmismassan takaa kädet taivasta kohti kurottuneina.
Koska en saanut tallennettua navigointia Kerimäeltä Imatralle, joudun laittamaan ns. suunnitelman, jonka mukaan ajoin. Se näyttää matkan pituudeksi 128 km.
Reilu kaksi viikkoa lomaa on kulunut ja pyöräilylomamatkani on edennyt siihen, että 1000 kilometriä on ylittynyt tänään 20.7. Olen päivittänyt matkakuulumisia Facebookiin, mutta laitan ne nyt myös tänne blogisivulleni.
Matkakaverinani minulle on sähköavusteinen Helkama CE8, sekä kaksi takasivulaukkua, ohjaustankolaukku sekä Atran Velo -etukori.
2.7.
Loman ensimmäinen pyöräilyurakka 114,6 km on takana. Ensin kotoa Tikkurilaan, mistä Z-junalla Lahteen. Oli hieno ajoreitti Lahdesta Vääksyn, Pulkkilanharjun ja Sysmän kautta Hartolaan.
8.7.
Lähes viikko kului mökillä Hartolassa. Siskoni Marleena ja hänen lapsensa tulivat tiistaina ja heidän kanssaan aika kului nopeasti. Säät eivät suosineet meitä, joten näistä päivistä ei varsinaisia uintipäiviä tullut. Mutta muuta mukavaa. Isäntäparia odotti pöydällä molempien lasten (7&9) itse kirjoittamat kiitoskirjeet, kun he palasivat mökille 😍
Minun matkani jatkui tänään pyörällä. Nelostie olisi ollut liian uhkarohkea ja vaarallinen reitti vilkkaan liikenteen ja tietöiden kaventaman tien vuoksi. Lisäksi halusin välttää pieniä sorateitä. Niinpä kilometrit lähes tuplaantuivat, kun valitsin päällystetyt ja rauhallisemmat tiet. Hartola-Sysmä-Luhanka-Tammijärvi-Rutalahti-Toivakka, yhteensä 126 km. Mäkiä ylös mäkiä alas. 😊🚴♀️
Nyt karttaohjelman tutkimista reitille Toivakka-Rautalampi, joka olisi huomisen pyöräilyurakka.
9.7.
Se oli sateinen päivä 🌨 Toivakassa paistoi vielä aurinko lähtiessä. Mutta tauon aikana Hankasalmella alkoi kunnon sade. Ei se odottamalla loppunut, joten ei muuta kun polkemaan. Seuraavat noin 60 km tuli vettä, joten ei tullut kuvattua matkalla.
Koska laitoin puhelimen kiinni välillä, karttaohjelma vetikin reitin suoraksi. Todellisuudessa koko matka oli noin 112 km.
Rautalammilla odotti kuuma sauna ja koivuvasta. Nyt tämä nainen on hakattu vastalla. 😂
11.7.
Sunnuntaina 10.7. poljin Rautalammilta Keiteleelle 48,2 km. Ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen alkoikin sade, vastoin sääennustetta. Ja sitä riitti noin 25 km matkan ajan. Kun aurinko tuli esille, pysähdyin ottamaan muutaman kuvan. Olin nähtävästi aikamoinen ilmestys, kun kaunispäiset naudat rivissä minua ihmettelivät 😂
Erehdyin jälleen käyttämään Googlen karttaa, niin ”metsäänhän” se vei. Juttelin Taimin kanssa samalla puhelimessa ja kerroin olevani jollain pienen pienellä tiellä niittyjen keskellä. Olin lähellä määränpäätäni, mutta kääntynyt yhtä tietä liian aikaisin seuratessani Googlen karttaa. Kysyin että mahtaako tuolla olla karhuja. Ei kuulemma vuosiin ole nähty, sanoi Taimi. Pyysin kuitenkin, että jutellaan samalla kun ajelen hissun kissun tuota reittiä. Pääsin perille turvallisesti. Seuraavana aamuna Taimin sukulainen soitti ja kertoi nähneensä lauantaina ison uroskarhun tuoreen jäljen. Juuri samalla pienen pienellä tiellä, missä olin ajanut sunnuntaina. 😦🙀 Onneksi en ollut pysähtynyt kuvaamaan siellä! Kyllä vähän alkoi mietityttämään pyöräilenkö sittenkään Kainuuseen ja Pielisen toiselle puolen. Olen jo nyt karhuvyöhykkeellä! Pitäiskö lähteä jo etelää kohti?
Tänään sain ajella kauniissa auringonpaisteessa. Reitti Keiteleeltä Pielavedelle oli 50,9 km. Huomenna matka jatkuu Lapinlahdelle.
Kiitos ystävyydestä ja vieraanvaraisuudesta Elvi ja Lauri Rautalammilla sekä Taimi ja Sirkka Keiteleellä.
12.7.
Tänään matka jatkui Pielavedeltä Lapinlahdelle, yhteensä 66,2 km. Lähdin matkaan hyvin pilvisessä harmaassa säässä. Mutta Lapinlahtea lähestyttäessä pilvet väistyivät ja loppujen lopuksi olikin ihanan lämmin aurinkoinen ilta.
Matkalla ennen kaupunkiin tuloa pysähdyin ystävien kanssa Katin ja Paulin mökille. Kiitos saunasta ja kaikesta muusta.
Tänään piti jo pestä matkalla likaantunut pyörä ja ketjut rasvattiin. Huomenna matka jatkuu näillä näkymin joko kohti itää tai Kuopioon. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
13.7.
Lapinlahti-Varpaisjärvi-Nilsiä-Juankoski-reitti oli 71,2 km. Kuvat eivät jälleen kerro totuutta. Vesisadetta oli kahteen otteeseen. Mutta onneksi loppumatkasta oli jo taas kaunista. Tänään kiinnitin huomiota voimakkaaseen suon tuoksuun sateen jälkeen. Se oli aika ihana tuoksu.
Juankoskelle päästyäni olihan se pakko kävellä kylän raitti ja etsiä Juice Leskisen patsas. Ei niinkään omasta kiinnostuksesta vaan yleisön pienestä painostuksesta. Itse en todellakaan ollut Juicen fani. Niitä löytyy kyllä perheestä 😂
Ps. Kiitos vieraanvaraisuudesta Leila ja Jussi ja aivan mahtavasta kuha-ateriasta Maru.
14.7.
Tämän päiväinen reitti Juankoski-Juuka-Koli (97,5 km) oli nyt tähän mennessä rankin. Ei matka eikä ne lukuisat pitkät ja korkeat ylä-/alamäet, vaan se tie Viitaniemestä Juukaan. Tie oli niin päällystevaurioinen ja kuoppainen ja lisäksi asfalttisaumat kuin hyppyreitä. Niin Pohjois-Savon kuin -Karjalan puolella. En suosittele tätä reittiä varsinkaan pyörällä, mutten autollakaan.
Harmitus oli niin suuri, ettei huvittanut pysähdellä kuvaamaankaan kuin kaksi kertaa. Ei huvittanut nousta ajon jälkeen Ukko-Kolillekaan. Toivon mukaan aamulla on sen verran selkeää, että voin käydä kääntymässä siellä ennen kuin jatkan matkaa.
Ps. Kuvien perusteella upea keli, mutta kyllä se sadepilvi taas kaksi kertaa osui mun päälle 😉
15.7.
Eräs etukäteen ajateltu matkan etappi on nyt saavutettu, eli kansallismaisemamme Kolilla. Sateisen aamun jälkeen nousin Ukko-Kolille, ja tein Huippujen kierroksen (1,4 km).
Matka Kolilta Vanhan koulun majatalosta Ukko-Kolin kautta Polvijärvelle ja sieltä Outokumpuun oli 87,4 km. Reilun viikon aikana ajetuista kylän raiteista Polvijärvi saa nyt erikoiskiitoksen. Pyörätie kylän halki oli loistavassa kunnossa, ei asfalttiraitoja, ei kuoppia eikä ollut hyppyreitä suojatielle laskiessa ja siitä noustessa. Hienoa Polvijärvi!
Muutamia kuvavälähdyksiä Kolilta ja reitiltä.
16.7.
Yhdeksän ajopäivää peräjälkeen. Tänään ajoin Outokummusta Lintulan luostariin Heinäveden Palokkiin 65,8 km. Nyt on lomapäivä ansaittu. Sen vietän luostarin pihapiirissä ja ehkä jotain lähinähtävyyksiä katsellen. Matka jatkuu maanantaina Kerimäki-Punkaharju-suuntaan.
Kokonaisuudessaan 2.7. lähtien matkaa on kertynyt 870,8 km pyörän matkamittarin mukaan. Tikkurila-Lahti välin tein junalla, mutta muuten polkien. Kokonaisuudessaan ajopäiviä on ollut 10 ja vajaan viikon mökkiloma Hartolassa matkan alussa. Mielelläni kokisin jonkun reitin myös vesitse, mutta vielä en ole löytänyt matkapäiviin sopivaa reittiaikataulua. Katsellaan…
17.7.
Lepopäivä Lintulassa ja Valamossa. Lintulan luostarista Valamon luostariin edestakainen matka oli vain just alle 30 km. Mukava pyöräily näin vapaapäivänä ja tuli syötyä myöhäinen lounas Valamossa. Nämä ovat makuasioita, mutta itse pidän enemmän Lintulasta, joka on pieni, vaatimaton ja idyllinen.
Valamosta lähtiessä kävin myös Valamon hautausmaalla. Viimeisessä kuvassa näkyy puisia ristejä riveissä. Näistä hautausmaalla kohtaamani nainen kertoi, että nämä ovat sodan aikana Suomeen tulleiden venäläisten Jumalan palvelijoiden hautaristejä. Miehet olivat olleet jo iäkkäitä Suomeen tullessaan ja heitä oli kuollut paljon samoihin aikoihin.
Matkasuunnitelmiin tein muutoksia. Viivynkin täällä pari yötä pitempään, jotta pääsen kokemaan Heinäveden reitin, joka on kuulemma maamme edustavimpia sisävesiliikenteen muovaamia maisemia.
20.7.
Maanantain ja tiistain otin rennosti. Huomasin, että kroppa tarvitsee lepoa niin en halunnut ohjelmoida näitä lepopäiviä. Maanantaina sen verran kävin pyörän päällä, että ajelin Karvion Nesteelle syömään ja samalla matkalla näin Varistaipaleen kanavan toiminnassa. Valtavien vesimassojen liikuttelua, jotta yksi vene saadaan siirrettyä tässä tapauksessa yläjuoksulle.
Tiistaina pysyin Lintulan alueella, söin maittavan keittolounaan ja kävin lyhyellä metsäpolulla. Hyttysiä riitti. Menin niitä pakoon hetkeksi pieneen tsasounaan, joka sijaitsi rannalla metsäpolun päässä. Suloinen tsasouna. Huomasin jälkikäteen, että unohdin ottaa kuvat siitä.
Tänään keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys ja lähdin polkemaan Lintulasta klo 7.40 Heinäveden vierasvenesatamaan. Olin laittanut etukäteen reittisuunnitelman Outdooractive-aplikaatioon. Mutta matkalla vasta huomasin, että se ohjasi minua kääntymään 23-tieltä Viitalahdentielle, eli lyhintä reittiä. Jostain syystä en luottanut siihen mitä näin tien päästä, niinpä jatkoin pitempää reittiä. Se olikin sitten kellon kanssa kilpaa ajamista, kun pelkäsin aikataulun menevän tiukalle. Loppujen lopuksi olin hyvissä ajoin Heinävedellä ja totesin, että olisin voinut luottaa siihen pienempäänkin tiehen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
M/s Katrillin kyytiin saatiin nostettua mun pyörä. Heinävedeltä olin ainoa matkustaja ja loput nousi kyytiin Kerman kanavalta. Ei meitä kyydissä ollut varmaan kahtakymmentäkään.
Kovin oli tuulinen päivä, joten vaahtopäitäkin nähtiin. Ja kylmä tuli nokassa istuessa. Ruokailun jälkeen matka taittui mukavasti istuessa katetulla yläkannella. Reitti kulki kanavien ja sulkujen kautta sekä Koloveden kansallispuiston pohjoisosan läpi sekä Linnasaaren kansallispuiston läpi. Kyllä meillä on paljon asuttamatonta ja kaunista luontoa ja saaristoa. Hieno vesireitti.
Savonlinnaan saavuttiin noin puoli tuntia etuajassa, eli noin klo 17.45. Kyllä se lähes kahdeksan tuntia kului vesillä, vaikka sitä etukäteen vähän mietin.
Olin varannut aamiaismajoituksen Kerimäeltä, joten vielä oli noin 26 km pyöräily. Olenpahan lähempänä Punkaharjua, minkä kautta kulkee seuraavan päivän reitti. Tänään meni rikki 1000 kilometriä lomamatkan aikana.
Vuoden päästä perjantaina 8.4. matkamme paluulento jo häämöttää. Mutta vielä ennen yön lentoa saamme kokea monia hienoja hetkiä yhdessä. Kävelemme Puutarhahaudalle, joka on hyvin lähellä hotelliamme Leonardo Jerusalem. Vietämme siellä yhdessä ehtoollisen.
Siirtyessamme Jerusalemista rannikolle pysähdymme Jad Hashmonassa, tuossa suomalaisten perustamassa kylässä noin 17 km Jerusalemista länteen. Jad Hashmona on laajentunut viimeisten vuosien aikana ja sinne on muuttanut paljon uusia perheitä. Tällä hetkellä Jad Hashmonassa asuu noin 260 asukasta.
Jad Hashmonaan rakennettiin suomalaisten vapaaehtoisten toimesta hieno Honkarakenteen hirskikoti Jerusalemin Raamattukodille. Saamme kuulla Raamattukodin työstä ja viimeisimmät kuulumiset Mirja ja Halvor Ronningilta, Raamattukodin perustajilta ja johtajilta.
Matka jatkuu rannikolle Tel Aviviin ja Jaffaan. Auringon laskiessa Välimeren taakse ja illan hämärtyessä kierrämme Jaffan kapeita katuja. Vielä ennen kuin suuntaamme Ben Gurionin kansainväliselle lentoasemalle ihailemme valaistua Tel Avivin kaupunkia.
Kiitos kun olet ollut mukana virtuaalimatkalla ja olemme saaneet välähdyksiä ensi kevään matkasta. Varmista pian paikkasi tuolle ikimuistoiselle matkallemme Israeliin ja Jordaniaan 1.-9.4.2022. Matkanjohtajien tiedot löydät täältä. Vastuullisena matkanjärjestäjänä on luotettava Toiviomatkat Oy.
Ensi kevään matkaa odotellessa meillä on edessä Suomen kaunis kevät ja kesä. Nautitaan kevään puhkeamisesta kukkaan ja kauniista kesästä, ulkoillaan ja tehdään lähimatkailua pyöräillen.
Jerusalemissa voisi viettää viikkoja, ja aina vain löytyisi mielenkiintoisia ja uusiakin vierailukohteita. Ensi kevään Israelin ja Jordanian kiertomatkalla 1.-9.4.2022 vietämme Jerusalemissa muutaman päivän. Näiden päivien aikana haluamme näyttää sinulle Jerusalemista upeita vierailukohteita. Ehkä näistä joku tulee olemaan sinulle uusi kokemus.
Torstain 7.4. kohteet tuovat esille teemaa seiskäämme yhdessä Israelin rinnalla, rukoilkaamme rauhaa Jerusalemille.
Kiirastorstaina Jeesus kokoontui aterialle yläsaliin yhdessä opetuslastensa kanssa. Siellä hän asetti ehtoollissanat. Käymme yläsalissa, minkä sanotaan sijaitsevan samoilla paikoilla, missä em. yläsali on sijainnut.
Nousemme Jerusalemin Vanhankaupungin muureille, ja kirjaimellisesti voimme asettua muurin aukkoon ja rukoilla rauhaa Jerusalemille. Monille tämä kävely muurin päällä onkin samalla rukouskävely.
Yksi Jerusalemissa oleva kohde, joka mielestäni on ns. must-kohde, eli jokaisen Israelin kävijän tulisi käydä siellä, on vainojen museo Yad Vashem Herzl-vuorella. Museossa kuulemme natsi-Saksan hirvittävistä teoista, joita he tekivät juutalaisille hävittääkseen heidät. Paikka ja siellä olevat näyttelyt tuovat tunteet pintaan.
Juutalaista kansaa ei ole hävitetty monista yrityksistä huolimatta. Päin vastoin, juutalaiset ovat voineet palata omaan maahansa Israeliin. Israelin kansan palaamisessa omaan maahansa on ollut suuri rooli myös ei-juutalaisilla. Kunnianosoituksena ei-juutalaisille on perustettu museo Friends of Zion, Siionin ystävien museo. Museo antaa interaktiivisen kokemuksen, joka kertoo unelmasta palauttaa juutalainen kansa historialliseen kotimaahansa ja rohkeista ei-juutalaisista, jotka auttoivat heitä tämän unelman toteutumisessa. Tämä museo on mielestäni yksi mieleenpainuvimmista museoista, missä olen Jerusalemissa käynyt. Alla englanninkielinen videon museosta.
Lähde kanssamme ensi kevään matkalle kokemaan Israelin ja Jordanian tärkeimmät nähtävyydet, sekä seisomaan Israelin kansan rinnalla. Tehdään se yhdessä.
Maarit Kattilakoski Matkanjohtaja
Ps. Lopullinen retkiohjelma tehdään lähempänä matkan ajankohtaa.
Uudet askeleet 