Kevätmatka Israeliin 2019

Matka Israeliin – iloisessa ja luotettavassa seurassa

Lähde kanssamme keväiseen vihreään Israeliin 1.-8/9.3.2019

Matkan teema: Psalmi 23 (hepreasta käsin)

Erittäin hyvät hotellit:
1.-5.3. Jerusalem / hotelli Leonardo Jerusalem
5.-8.3. Tiberias / hotelli Leonardo Club

Luvassa jälleen ensi keväänä erittäin mielenkiintoinen matkaohjelma, jonka räätälöimme omalle ryhmällemme.

Matkan perushinta 1370 €, joka sisältää lennot, lentokenttäkuljetukset Israelissa, majoituksen puolihoidolla 2hh:ssa, oppaan ja matkanjohtajien palvelut. 1hh-lisä 460 €.

Oppaana Iris Amoyal.

Edellisten matkojen matkakertomuksia voi lukea tästä.

Muutokset mahdollisia.

Vastuullisena matkanjärjestäjänä Toiviomatkat Oy


Lisätietoa ja ilmoittautumiset matkanjohtajille:

IMG_6635Maarit Kattilakoski
mkattilakoski@gmail.com, 044 265 4739
Maarit on kokenut ja pidetty matkanjohtaja Vantaalta. Hän on reipas, iloinen ja palvelualtis. Hänellä on pitkäaikainen kokemus ja tuntemus Israelin matkoista työskenneltyään 14 vuotta ICEJ:n Suomen osaston palveluksessa ja toimittuaan matkanjohtajana sekä kevätmatkoilla että lehtimajanjuhlien aikaan tehdyillä Israelin matkoilla. Maarit on Raamatunkääntäjien kodin yhteyshenkilö Suomessa.

WaltteriWaltteri Haapala
waltteri.haapala@gmail.com, 044 978 2377 
Waltteri on kokenut ja pidetty matkanjohtaja. Hän on luonteeltaan iloinen ja huumorintajuinen. Hän on pastori sekä pidetty ja arvostettu raamatunopettaja. Waltterilla on vaimo ja kolme lasta.

Matkalaisten kokemuksia vuoden 2017 matkalta:

Jorma ja Arja Luoman kokemus matkasta. Katso tästä

Raija-Liisa Mäkisen kokemus matkasta. Katso tästä

Timo Suurosen kokemus matkasta. Katso tästä

Mainokset

Seder-aterialla Israelissa

Juutalainen pääsiäinen, pesach, osui tänä vuonna kristittyjen pääsiäisen kanssa samaan aikaan. Pitkänäperjantaina nautimme juutalaisten seder-pääsiäisaterian.

Olin saanut kutsun ystävieni Ayeletin ja Danielin perheen luo seder-aterialle Jad Hashmonaan. Aiemmista kahdesta seder-aterioistani oli kulunut jo vuosia, joten oli hienoa osallistua jälleen pitkästä aikaa.

Pääsiäisen aikaan niin sanottujen hapatettujen ruokien nauttiminen on kielletty. Leivän sijaan käytetään happamattomia matza-leipiä, joita tänä päivänä löytyy kaupasta monenlaisia.

Kodeista siivotaan kaikki jauhot, hapatetut leivät ja leivonnaiset pois. Eli perheet tekevät suursiivouksen ennen pesachia. Loput leivät poltetaan. Sain itse olla näkemässä tätä leipien polttamista ystäväni asuinalueella pitkänperjantain aamupäivänä. Tuona päivänä savun haju leijui Jerusalemissa näiden nuotioiden vuoksi.

Pesachina käytetään eri astioita kuin muuna aikana. Joko erilliset pesach-astiat on ostettu aiemmin ja niitä käytetään vain pääsiäisenä, tai ennen pääsiäistä ostetaan uudet astiat. Joissakin perheissä käytetään tuolloin kertakäyttöastioita. Tai jos perheellä ei ole varaa ostaa uusia astioita tai kaappeihin ei mahdu lisää astioita, omat astiat keitetään kiehuvassa vedessä erillisissä paikoissa. Näitä erillisiä keittopisteitä oli eri puolella kaupunkia ja Israelia.

Palataan takaisin seder-aterialle Jad Hashmonaan.

Pöytä oli katettu erittäin kauniisti, ja jokaisen lautaselle oli jo valmiiksi laitettu neljä elementtiä, mitkä kuuluvat sederiin (kuva). Ja kaikki elementit olivat nähtävillä myös erillisellä tarjoilulautasella. Ruoka oli valmista ja odotti. Mutta ennen ruokailua oli pitkä ohjelma, joka meni haggadan, erillisen kirjasen mukaan. Ohjelma piti sisällään paljon Raamatun lukua, rukouksia ja laulua. Tässä yksi laulu.

Juutalaista pääsiäistä vietetään Egyptin orjuuden päättymisen muistoksi, ja haggada kertoo tästä. Voit lukea tarkemmin tästä Raamatusta, toisesta Mooseksen kirjasta.

Koska mukana oli monta lasta, ohjelma oli huomattavasti normaalia lyhyempi, ja se oli suunniteltu heitä silmällä pitäen. Ohjelmaosuus oli ehkä noin puolitoista tuntia. Illan aikana kerrottiin mitä Egyptissä tapahtui, kun Mooses oli pyytänyt faaraolta lupaa lähteä israelilaisten kanssa erämaahan, ja mitä tapahtui, kun faarao kieltäytyi päästämästä israelilaisia.

Kertomus tuotiin lapsille hyvin elävästi. Tässä joitakin esimerkkejä rekvisiitasta koskien vitsauksia. Vesiastia, jonka vesi muutettiin punaiseksi kuvaamaan veden muuttumista vereksi. Lapset heittivät ruokapöydälle muovisia sammakoita, tämän jälkeen paarmoja. Lapset saivat laittaa pieniä muovisia lehmiä makaamaan päydälle osoittaen, että ne kuolivat ruttoon. Kun oli paiseiden aika, lapset kiinnittivät punaisia tarroja meihin aikuisiin sekä itseensä, ja rakeita kuvastivat valkoiset styrox-pallot, joita lapset heittelivät. Kertomuksen edetessä lapset heittivät muovisia heinäsirkkoja. Valot sammutettiin merkiksi kolmen päivän pimeydestä.

Ehkä kuitenkin kaikkein jännittävin kohta kertomuksessa lapsille oli se, kun kerrottiin kuinka kaikki Egyptin maassa olevat esikoiset kuolivat, mikäli ovien pihtipieliä ei oltu sivelty karitsan verellä. Daniel ja lapset sivelivät oksilla ulko-oven pielet ja kiinnittivät samalla punaista kangasta teipillä, kuvaamaan verta. Valot sammutettiin ja saman aikaan ulko-oven lasin takana näkyi hahmo, joka kuvasi ohitse kulkevaa kuolemaa ja sisällä olevat pelastuivat.

Viisi-kahdeksanvuotiaat lapset osallistuivat kertomukseen hyvin intensiivisesti ja osasivat vastata moniin Raamatun kertomuksen kysymyksiin, kun Daniel kävi tätä kertomusta lävitse.

Kertomuksen ohessa maistelimme eri elementtejä, mitä ruokapöydällä oli esillä. Esim. suolavedessä kasteltuja katkeria yrttejä ja raastettua piparjuurta, jotka muistuttivat katkerasta elämästä ja kyyneleistä orjuudessa. Matza-leivän päällä syötiin omena-pähkinäsekoitusta, joka muistutti muurauslaastista, kun israelilaiset joutuivat Egyptin orjuudessa tekemään laastia. Kovaksi keitetty kanamuna muistutti kovasta työstä.

Tässä kirjoituksessa halusin tuoda joitakin asioita esille seder-ateriasta. Tässä oli siis  muutamia esimerkkeinä.

Tämän kertomuksen kertominen on traditio juutalaisissa perheissä seder-ateriaa ennen, joten näin tehtiin tuona iltana lähes kaikissa juutalaisissa perheissä Israelissa. Meidän iltamme ohjelma meni messiaanisen kaavan mukaan. Haggadassa on monia elementtejä, jotka kuvaavat Jeesuksen sovitustyötä, ja Daniel toi ne esille.

Ohjelman jälkeen oli tarjolla erittäin maittava ateria. Oli upea kokemus osallistua tämän ison perheen ja ystävien yhteiseen sederiin. Illan päätti vielä koskettava hetki. Perheen ottopojalla oli tänä päivänä syntymäpäivä. Kun onnittelulaulu oli laulettu, Ayelet hyvin spontaanisti jatkoi laulamista ja koko joukko yhtyi hepreankieliseen lauluun. Laulu oli Herran siunaus hepreaksi. Mikä onkaan ihanampi tapa toivottaa syntymäpäiväsankarille onnittelut ja siunauksen toivotukset.

Matkan viimeinen päivä 23.3.

Perjantaipäivän 23.3. ohjelmassa oli muutama kohde ennen ryhmän kotiinpaluuta. Niinpä pakkasimme matkatavaramme autoon ennen retkelle lähtöä.

Ensimmäinen pysähdys oli Israel-musossa, missä kävimme katsomassa Jeesuksen ajan Jerusalemin pienoismalli sekä Qumranin kirjakääröjen kopioita. Nämä ovat vakiot, mihin käymme yleensä tutustumassa tuolla museossa. Jos haluaisi tutustua erittäin laajan museon eri osastoihin, vierailuun tulisi varata koko päivä.

Seuraava kohde oli Yad Vashem – vainojen museo. Kun vierailemme vainojen museossa Toiviomatkojen retkellä, haluan ryhmälleni aina opastuksen. Opastuksella tuossa laajassa museossa saa kattavan ja hyvän kuvan noin puolentoista tunnin kestävällä kierroksella. Jälleen oppaamme Iris antoi loistavan opastuksen kierroksellamme. Museo ja sen jälkeen näkemämme lasten muistomerkki jättivät jälleen mukana olijat sanattomaksi. Niin vaikuttava paikka Yad Vashem on. Yad Vashemissa toki voisi viettää useita tunteja ja lukea englanninkielisiä opastuksia museossa sekä käydä alueen eri kohteissa.

 

Tämän jälkeen haimme omatoimiryhmän eri hotellista ja jatkoimme yhdessä kohti Jad Hashmonaa. Ennen kuin menimme Raamattukodille, ajoimme Jad Hashmonan hotellin luokse. Ja näin halukkailla oli mahdollisuus tehdä vielä ostoksia ja tukea tällä tavoin Jad Hashmonaa, suomalaisten perustamaa messiaanista kylää.

Kävelimme hotellilta alas Raamattukodin hirsikotiin, missä meitä odotti suomalaisten vapaaehtoisten joukko yhdessä Mirja ja Halvor Ronningin kanssa. Ennen kahveja saimme kuulla kolmen raamatunkääntäjän tervehdyksen, ghanalaisen, etiopialaisen ja brasililaisen naisen. Mikä etuoikeus oli jälleen kuulla ensikäden tietoa näiltä sisarilta, miksi Raamattu tulee saada käännettyä kansoille, niin pienille kuin suurille kielille.

Vierailu Raamattukodilla oli jälleen erittäin mieluinen ja siunattu monille matkalaisillemme.

Matkamme jatkui Tel Aviviin. Ensin pysähdyimme Gilgal-hotellilla, missä meidän oli määrä nauttia sapattiateria iltakuudelta. Mutta ennen ateriaa meillä oli aikaa käydä lyhyellä kävelyllä rantabulevardilla. Illan lämpötila oli vielä yli 30.

Gilgalin sapattiateria oli matkalaisille uusi kokemus, ja monille sapattiateria itsessään oli uusi kokemus. Ruoka oli maittavaa ja saimme viettää rauhallisen illan yhdessä ennen matkan päättymistä.

Siirtyessämme lentoasemalle Iris kertoi lentokentällä tapahtuvista turvatarkastuksista. Muutaman matkalaisen kanssa kävimme myös taxfree-tiskillä, jonka jälkeen siirryimme ryhmämme luokse jonoon. Turvatarkastuksen jälkeen ja ryhmämme odottaessa lähtöselvitystiskille hyvästelin jokaisen. Ryhmä lähti matkanjohtajakaverini Kaarina Villan johdolla kotiin. Itse jäin vielä puoleksitoista viikoksi Israeliin, töihin Raamattukodille.

Kiitos, että seurasit matkaamme, niin 9.-17. kuin myös 16.-24.3. Ehkä seuraavalla matkallamme olet itse mukana. Tervetuloa.

Tämän matkan matkakertomus päättyy tähän kirjoitukseen ja seuraavia matkoja jo suunnitellaan. Seuraavat vetämäni matkat ovat kesäkuussa (privaattiryhmä) ja sen jälkeen ryhmä syyskuussa lehtimajanjuhlien aikaan. Tuolle lehtimajanjuhlamatkalle löytyy vielä paikkoja. Joten jos haluat lähteä mukaan mielenkiintoiselle johtamalleni matkalle syyskuussa, otathan yhteyttä.

Maarit Kattilakoski

Jerusalem-retkipäivä 10.3.

Kevätmatkamme 9.-17.3. alkoi perjantaina, kun nousimme Finnairin siivin kohti Israelia. Lentomatka sujui mukavasti. Laskeuduimme Tel Avivin Ben Gurionin kentälle klo 00.16. Lentoasemamuodollisuuksien jälkeen matka jatkui linja-autolla kohti Jerusalemia, oppaamme Iriksen kanssa. Samalla kyydillä matkusti myös Kansanlähetyksen ryhmä, joka jatkoi Jerusalemista vielä Betlehemiin.

Hotellimme Prima Royale sijaitsee hyvällä ja keskeisellä paikalla Jerusalemissa, lähellä NMKY:tä ja King David -hotellia. Saavuimme niin keskellä yötä, ettei hotelliin jaksanut vielä silloin kiinnittää kummemmin huomiota. Aamulla kaunis lintujen konsertti antoi mukavaa tunnelmaa ensimmäiseen loma-aamuun.

Ensimmäiseen retkipäivään starttasimme harkitusti vasta yhdeltätoista, koska takana oli vain lyhyet yöunet. Vaikka Jerusalemissa vietetään lauantaina sapattia ja liikennettä ei yleensä ottaen ole sapattina paljon, niin Öljymäelle noustuamme liikennettä oli ruuhkaksi asti. Olimmehan muslimialueella, missä oli tuiki tavallinen arkipäivä.

Ensimmäinen kohteemme oli Isä Meidän -kappeli, mikä ei ole kovin yleinen retkikohde. Tämän jälkeen kävelimme Öljymäen näköalapaikalle. Päivä oli aurinkoinen ja kirkas, joten saimme nauttia upeista näkymistä.

Öljymäeltä siirryimme linja-autolla Getsemaneen. Saimme nähdä myös kuinka vihreänä Kidronin laakso on näin talvikuukausien jälkeen. Päivän ohjelma jatkui Puutarhahaudalle. Siellä remontoidaan ja kaunistetaan puutarhaa tällä hetkellä. Opastuksen jälkeen hiljennyimme ehtoollisen viettoon. Tilaisuuden puheenvuorot pitivät ja ehtoollisen jakamisessa palvelivat Kansanlähetyksestä Mika Tuovinen ja Pyry Winter sekä ryhmässämme mukana oleva pastori Jukka Rahkonen.

Puutarhahaudalta kävelimme Damaskus-portin kautta Vanhaankaupunkiin, missä kävimme lounaalla ennen kuin jatkoimme matkaa Länsimuurille, joka myös Itkumuurina tunnetaan.

Ryhmässämme on monia, jotka ovat ensimmäistä kertaa Israelissa. Päivän runsas ohjelma oli hyvä anti niin heille kuin myös jo monia kertoja Israelissa käyneille. Olimme oikein tyytyväisiä päivän. Ja nyt odotellaankin jo innolla huomista retkipäivää.

Jerusalem-retki 22.3.

Israelin matkan yksi tärkeimmistä retkipäivistä on päivä Jerusalemissa. Tuolloin yleensä käydään Öljymäellä, Getsemanessa, Puutarhahaudalla ja Länsimuurilla. Näiden lisäksi meillä oli osa Via Dolorosaa, Kukonlaulun kirkko ja Betesdan lammikko. Ja ylimääräisenä vielä Cardo-kauppakatu, jonka lävitse kävelimme.

Aloitimme päivän käymällä Puutarhahaudalla. Suuntasimme ensin puutarhan takaosaan, mistä katsellaan kalliota, jonka muoto näyttää ikäänkuin pääkallolta. Siellä Iris aloitti opastuksen lukemalla Raamatusta Matteus 27:33-51.

Tämän jälkeen kävelimme puutarhan lävitse, pysähdyimme puutarhan alla olevan vesisäiliön kohdalla ja siirryimme hautaluolan luokse. Vaikka tämä puutarha ei ole se paikka, missä Jeesus on ollut haudattuna, siellä muistellaan pääsiäisajan tapahtumia. Näemme haudan, joka on vastaavanlainen, mitä Jeesuksen aikana on käytetty. Se symbolisoi sitä, että hauta on nyt tyhjä, Jeesus on ylösnoussut.

Vietimme ehtoollisen Puutarhahaudan kappelissa. Ja tämän jälkeen lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, Öljymäkeä.

Öljymäki sijaitsee yli 800 metriä merenpinnan yläpuolella, Temppelivuoren itäpuolella. Siellä Iris kertoi Temppelivuoren historiaa, kuinka kultakupolimoskeijan paikalla on ollut ennen juutalaisten ensimmäinen ja toinen temppeli. Temppelivuoren itäisen muurin kiinnimuuratun Kultaisen portin alla Susanin portti, josta Jeesus meni sisään Temppelivuorelle. Katselimme Öljymäeltä yli Kidronin laakson, joka näin keväällä on vihreä, kun aurinko ei ole vielä polttanut ruohoa.

Tämän jälkeen osa ryhmästämme käveli reippaasti Öljymäeltä Getsemaneen (hepr. öljynpuristamo) ja muu porukka tuli Iriksen kanssa linja-autolla alas. Getsemanessa muistelimme sitä, kuinka Jeesus tuli viimeisenä yönä ennen vangitsemista ja ristiinnaulitsemista Getsemaneen rukoilemaan. Ja siellä hänet vangittiin ja sieltä vietiin ylipapin luo.

Getsemanessa oleva Kaikkien kansojen kirkko on rakennettu sata vuotta sitten. Kirkko kuvastaa tuskaa, jonka Jeesus koki rukoillessaan Getsemanen puutarhassa: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” Kirkon katolla olevat peurat kuvastavat psalmin 42 sanoja, ”Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala”. Psalmi 42:1

Osa ryhmästämme käveli Kidronin laakson kautta rinteessä olevalle kadulle. Kidronin laaksoon oli pystytetty beduiiniteltta ja paikalla oli kaksi miestä ja kaksi kamelia. Miehet tarjosivat meille teetä ja kertoivat, että Daavidin kaupunki on palkannut heidät olemaan laaksossa, ja tarjoamaan teetä ohikulkeville. Näin he ovat saaneet ”puhdistettua” laaksosta taskuvarkaat ja narkkarit pois, olemalla itse paikalla.

Hetken kuluttua jatkoimme matkaa kadulle ja sitä pitkin Kukonlaulun kirkkoon, joka on rakennettu 1930-luvulla. Käytyämme kirkossa katselimme Jeesuksen aikaisia portaita, jotka nousevat Kidronin laaksosta kirkolle.

Tässä vaiheessa alkoi jo olla lounastauon paikka. Niinpä siirryimme linja-autolla Siionin portille, mistä kävelimme juutalaisen korttelin lävitse cardoon, roomalaisajan pääkauppakadulle. Tutustuimme siihen sekä sen karttaan, joka on löytynyt Madabasta Jordaniasta.

Ruokatauon jälkeen astelimme Via Dolorosaa pitkin ja pysähdyimme muutamalla ristintien 14 pysäkistä. Poikkesimme myös Betesdan lammikolle, joka sijaitsi vain 100 metriä Temppelivuorelta. Viereisessä 1100-luvulla rakennetussa kirkossa lauloimme laulun Päivä vain ja hetki kerrallansa. Kirkon akustiikka sai laulun kuulostamaan todella mahtavalta.

Pöivän retkemme päätti käynti Itkumuurilla ja sen jälkeen linja-automme vei meidät vielä King of Kings -seurakuntaan. Tällä kertaa Veikko ja Ulla Nuoraho kertoivat seurakunnasta ja sen toiminnasta. Lopuksi kävimme vielä seurakunnan rukoustornissa rakennuksen 14. kerroksessa, mistä on upeat näkymät yli Jerusalemin. Vierailun päätteeksi rukoilimme tornissa Jerusalemin sekä koko Israelin puolesta.

Illallisen jälkeen teimme vielä bussiajelun katsellen Jerusalemin valoja.

Kaarina Villa ja Maarit Kattilakoski
matkanjohtajat

 

Daavidin ja Jeesuksen aikaan

Keskiviikkona 21.2. kuljimme historiassa aina Daavidin aikaan asti ja sieltä Jeesuksen aikaan. Matkaohjelmassa oli Daavidin kaupunki, jonka raunioita kävimme katsomassa ja kuulimme Daavidin ajan elämästä ja kuinka kansa kulki temppeliin. Daavidin kaupungista kuljimme vesiviemäriä pitkin Davidson Centeriin, ja tulimme takaisin maanpinnalle Jeesuksen aikaiselle kadulle temppelin länsimuurille.

Päivän päätteeksi kävimme Betlehemissä paimenten kedolla.

Päivän tapahtumista voit kuunnella tästä videosta.

Tämän päivän valokuvat laitetaan tähän myöhemmin.

Matkapäivä Tiberiaasta Jerusalemiin

Pakkasimme tiistaiaamuna 20.3. bussin matkalaukuillamme ja pääsimme lähtemään Jerusalemia kohti tasan klo 8.00. Noin puolentoista tunnin ajomatkan aikana Iris kertoi mm. Israelin koulujärjestelmästä ja palestiinalaisten historiasta.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Qasr al-Yahud, kastepaikka, jossa Johannes Kastaja aikoinaan kastoi. Samoilta paikoilta israelilaiset kulkivat Jordanin poikki luvattuun maahan, Elia jätti viittansa seuraajalleen Elisalle ja Jeesus otti kasteen aloittaen julkisen työnsä. Vaikka joen vesi oli samea, monet erimaalaiset kastautuivat tai antoivat jonkun kastaa heidät tässä Jordan-joen kohdassa.

Jatkoimme matkaa etelää kohti Ahavan saakka. Monen matkalaisen kantamukset saivat lisää painoa Kuolleenmeren kosmetiikkatuotteista.

Kolmas retkikohteemme oli Ein Gedin luonnonpuisto. Aurinko paahtoi kuumasti, mutta suomalaiset retkeilijät uhmasivat 32 asteen hellettä. Kävelimme lähimmälle vesiputoukselle, jossa koululaiset juuri nauttivat vilvoittavista vesisuihkuista. Iris luki, kuinka Daavid säästi aikoinaan Absalomin hengen näissä maisemissa. Osa ryhmäläisistä jatkoi Daavidin putouksille, jotka miellyttävästi viilensivät autiomaan kuumuutta. Luonnonpuistossa nähtiin tamaani, vuorikauris ja monia lintuja.

Lintubongarimme osasi nimetä mm. kynsihyypän, lyhytpyrstökarpin, kalliopääskyn, tiltaltin, rotkorakkelin ja iso purppuramedestäjän. Lisäksi nähtiin jokin mehiläissyöjä ja harmaasiepon näköinen lintu.

Kun olimme syöneet Qumranissa pikalounaan, Iris kertoi meille essealaisista sekä Kuolleenmeren kirjakääröistä. Näimme luolan, jollaiseen paimentolaispoika oli heittänyt kiven ja kuullut ruukun särkyvän. Löydetyt kirjakääröt ja niiden palaset kertovat, miten tarkasti Vanhan testamentin kirjoitukset on kopioitu.

Pysähdyimme vielä ennen Jerusalemia Kalian rannalle kelluaksemme Kuolleessameressä. Savinen pohja upotti rannalla yllättävän paljon, mutta jokainen halukas onnistui kellumaan – suolavesi kantoi.

Kuumuuden ja pitkän matkan uuvuttamina, mutta onnellisina nautimme päivällisherkuista Prima Royale -hotellissa. Tämä retkipäivä jää lämpimiin muistoihin.

Kaarina Villa
matkanjohtaja

 

Pohjois-Galilean retkipäivä

Pohjois-Galilean retki alkoi maanantaina aamukahdeksalta. Suuntasimme kohti Hula-laaksoa ja sen läpi Hermonille. Matka Hermonille kesti 1,5 tuntia ja samalla nautimme hienoista näkymistä ja kevään vehreydestä.

Ensimmäinen alija, juutalaisten maahanmuutto, tapahtui 1800-luvulla. Juutalaiset ostivat maata alueelta, missä on nykyään Rosh Pinah’n kylä. Brittihallinnon aikaan, juutalaisten maahanmuutto oli rajoitettua, englantilaiset päästivät vain määrätyn määrän juutalaisia maahan. Silloin myös juutalaisia tuli rajojen yli kävellen oppaiden opastuksella. Esimerkiksi 1940-luvulla Syyriasta ja Libanonista käveli Israeliin yhteensä noin 80 000 juutalaista. Nämä juutalaiset pysähtyivät usein Rosh Pinah -kylässä, Genessaretin järveltä luoteeseen, ennen kuin jatkoivat matkaa muualle maahan.

Ensimmäinen oma muistoni Rosh Pinah’sta on ehkä vuodelta 2000, jolloin kävin siellä jo edesmenneen Irmeli Kaukosen, ICEJ:n kotisairaanhoitajan kanssa. Tutustuimme kylään ja söin elämäni parhaimman falafel-pita-annoksen Rosh Pinah’ssa. Vieläkin muistelen tuota falafelia. (Falafel on kikherneestä tehty rasvassa paistettu pyörykkä. Niitä syödään pitaleivän kanssa.)

Palataanpa vielä Hula-laaksoon. Jeesuksen aikana Hula-järven sanotaan olleen noin 5 metriä syvä järvi. Vesi kerääntyi järveen Golanilta ja Hermonilta tulevista vesistä. Ja koska Jordan-joki ei aina päässyt virtaamaan alas Genesaretiin, vesi jäi Hula-järveen. Alueella esiintyi paljon malariaa. Israelin valtio päätti vuonna 1949 kuivattaa suon. Ennen kuin järvi kuivatettiin 1950-luvulla, se oli 5,3 km pitkä ja 4,4 km leveä. Alueelle jätettiin vain pieni järvi. Hula-laakso on nyt laaja viljelysalue ja siellä kasvatetaan eri viljaa mutta erikoisesti hedelmäpuita. Hula-laakso on oikein lintubongareiden unelma-alue, sen kautta lentää arviolta noin 500 miljoona muuttolintua joka vuosi.

Nykyään Israelin maasta valtio omistaa 94 %. Maanviljelijät vuokraavat viljelysmaata valtiolta. Vuokra ei ole korkea, jotta vuokraaminen ja maan viljeleminen on tehty mahdolliseksi.

Ajoimme Kirjat Shmonan kaupungin lävitse. Kirjat Shmonan asukkaat ovat kuin maan suola, eli he ovat ahkeria, työteliäitä ja rehellisiä. Kaupungissa on hyvin vähän rikollisuutta. Joinakin vuosina poliisilla ei ole ollut mitään tekemistä, kun siellä ei tapahtunut mitään rikollista toimintaa.

Kaupungin pohjoispuolella on opisto, mihin tulee opiskelijoita muualta Israelista. Kun ensimmäiset opiskelijat tulivat Tel Avivista, poliisi pysäytti näitä nuoria, joilla oli tatuointeja ja lävistyksiä. Poliisi luuli heitä narkkareiksi. Nuoret ärsyyntyivät, kun heitä aina pysäytettiin ja tarkistettiin, ja he sanoivat, että he nyt vain sattuvat olemaan tämän näköisiä. Sen jälkeen poliisit jättivät heidät rauhaan.

Kirjat Shmonasta käännyimme koilliseen suuntana Hermon-vuori. Hermon vuoresta kerroinkin jo aiemmin blogissa edellisen viikon ryhmän käynnin yhteydessä. Nousimme linja-autolla jälleen tämän viikon ryhmän kanssa 1600 metrin korkeuteen, mistä suurin osa meistä nousi tuolihissillä 2200 metrin korkeuteen. Edellisellä viikolla vuorella oli tosi kylmä ja tulista. Tällä kertaa lämpötila oli noin kymmenen astetta korkeampi, aurinko porotti tosi kuumasti. Eikä vuoren huipullakaan tarvinnut takkia, kuten vain muutamaa päivää aiemmin oli ollut. Kolme miestä joukostamme laskeutui kävellen alas Hermonilta, kun muut tulivat tuolihisseillä, millä oli ylös mentykin.

Meno- ja paluumatkalla ihailimme upeaa isoa Nimrodin linnoitusta, joka on Hermonin alapuolella, noin 800 m merenpinnan yläpuolella, mistä on upeat näkymät Golanin ylängölle. Linnoitus on rakennettu 1220-luvulla linnake.

Laskeuduttuamme Hermonilta pysähdyimme Baniaksessa, Filippuksen Kesareassa. Jeesus ei aikoinaan tullut tänne, vaan Baniaksen lähikyliin, koska Baniaksessa palvottiin epäjumalia. Baniaksessa on yksi Jordan-joen alkulähde, joka virtaa vuolaana kirkasta virkistävää vettä. Yksi matkalainen jopa pulahti virrassa lounastauon aikana. ”Vesi ei ollut kylmää, mutta virkistävää.”

Lounastauon jälkeen matkamme jatkui, ja seuraava pysähdys oli Autuuksien vuorella Genesaretin järven länsipuolella. Autuuksien vuoren laki on 125 m Genesaretin järven pinnan yläpuolella. Kuultuamme Raamatusta osan Vuorisaarnasta ja laulettuamme kappelissa Maa on niin kaunis ja On armo suuri ihmeinen -laulut, lähdimme laskeutumaan kävelle vuorelta. Polun ympäröi keltainen villisinappi ja ohitimme banaaniviljelmän. Laskeuduttuamme tielle, ylitimme sen ja kävimme katsomassa yhden lähteen, missä israelilaiset nuoret ja perheet kävivät vilvoittumassa. Noustuamme ylös tielle kurkistimme vielä paikan, missä sanotaan olevan Jobin luolan. Kävellessä tuli vähän lämmin, koska tämän päivän lämpötila oli noussut jo 32 asteeseen.

Ginosar-kibbutsilla kävimme katsomassa 2000 vuotta vanhaa venettä ja siitä kertovan videon. Vene on löytynyt Genesaretin järven pohjamudista 1980-luvulla. Tämän jälkeen siirryimme laivaan, joka vei meidät Ginosarista Tiberiaaseen. Samalla kuulimme, että järven hepreankielinen nimi on Kineret, joka tarkoittaa harppua. Järvi on harpun muotoinen. Genesaretinjärven pinta noin 214 metriä merenpinnan alapuolella. Järvi on 21 km pitkä ja leveimmillään se on noin 13 km. Syvin kohta on 42 m. Järvessä on 24 eri kalalajia ja siitä siis edelleen kalastetaan. Tunnetuin kala lienee Pietarin kala, joka on lahnan tapainen kala. Vesi on puhdasta ja järvestä otetaan 20 % Israelin juomavedestä.

Kun tuuli puhaltaa Kyyhkyssolasta järvelle, aallot voivat olla 1,5 metrin korkeita. Aallot voivat olla jopa kahden metrin korkuisia, silloin kun tuuli puhaltaa pohjoisesta. Olisikohan tuuli puhaltanut pohjoisesta, kun Jeesuksen opetuslapset joutuivat myrskyyn ja Jeesus tyynnytti myrskyn? Tähän kohtaan sopii lukea Markus 6:47-51.

Nykyään järvellä seilaa aikaisin aamulla kalastusveneitä ja päiväsaikaan turisteja kuljettavia veneitä. Jeesuksen aikana järvellä oli vielä enemmän veneitä, jotka kuljettivat ihmisiä ja kauppatavaraa, sekä kalastajien veneitä. Myös Jeesus kulki usein veneellä yli järven.

Jeesuksen askelissa

Toisen retkipäivämme aamuna taivas oli hieman pilviharson peitossa. Herkullisen aamiaisen jälkeen bussimme suuntasi Magdalaan. Pian huomasimme, että taivas kirkastui ja lämpö nousi. Aurinko lämmitti jopa kuumasti. Magdalassa asui 2000 vuotta sitten noin 40 000 ihmistä. Paikalla on tehty paljon arkeologisia kaivauksia, joista on löytynyt mm. ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin oleva synagoga, varakkaan henkilön koti mosaiikkilattioineen missä oli mikve – rituaalipuhdistusalas sekä kylän kalasatama. Paikalle rakennetussa keskuksessa on upea kirkkosali Galilean järvimaisemalla ja useita kappeleita. Keskusaulan pilareissa on nimetyt pilarit naisille, jotka seurasivat Jeesusta sekä yksi nimetön, joka edustaa jokaista nykypäivänä Jeesusta seuraavaa naista.

Päivän hartausajatuksena oli rohkeat suunnanmuutokset. Vuosia sairastanut nainen päätti koskea Jeesuksen viitantupsuun ja ensimmäiset opetuslapset päättivät ystävystyä Jeesuksen kanssa. Myös Jeesus jätti Nasaretin ja siirsi toimintansa keskuksen usean tuhannen asukkaan Kapernaumiin. Samalla Jeesus heitti seuraajilleen haasteen: minä teen teistä ihmisten kalastajia, kun kuljette kanssani. Hartauden päätteeksi Toivo lauloi Jeesuksen seuraamisesta.

Jeesuksen kotikaupungissa, Kapernaumissa, tutustuimme basalttikivistä rakennettujen kotien, ensimmäisen vuosisadan synagogan sekä Pietarin talon raunioihin. Viimeisimmän päälle on rakennettu nykyaikainen kirkko. Rannasta löytyi suuria kaktusistutuksia.

Kivenheiton päässä oli Tabgha, Pietarin toisen suuren kalansaaliin ja ’rakastatko sinä minua’ -kysymysten muistopaikka. Siellä lintubongarimme valpastui silminnähden kuullessaan voimakasta linnunlaulua. Se kuuluu jollekin tikkalinnulle. Kivisellä rannalla useampi riisui kenkänsä ja uitti jalkojaan kesäisen viileässä vedessä, sillä lämpötila oli noussut lähemmäs 30 astetta.

Galilean järven kiertoajelumme seuraava pysähdyspaikka oli Jordanin toiselle puolella Betsaidassa. Siellä tutustuimme viininviljelijän ja kalastajan talojen raunioihin sekä kaupungin kaksiosaiseen porttiin. Ruokapaikaksi Iris löysi Ein Gevin kibbutsin, kauniilla rantapaikalla. Siellä jokainen löysi jotain syötävää.

Retkipäivän päätti käynti Jordanin Yardenit-kastepaikalla, jonka jälkeen kävimme navettakibbutsin Tamar B’kfar maustekaupassa. Sen omistaja, Aapeli Saarisalon läheisen ystävän lapsenlapsi kertoi sukunsa tarinaa, kuinka Saarisalo oli muuttanut heille vuokralle juuri silloin kun heidän perhettään oli kohdannut taloudellinen ahdinko. Tämä oli ollu perheelle suuri apu. Maustekaupassa muovikassit täyttyivät herkullisista tuliaisostoksista ja hankinnoista omia tarpeita varten.

Kaarina Villa
matkanjohtaja

Matkan 16.-24.3. ensimmäinen retkipäivä

Viime yönä 17.3. laskeutui jälleen Finnairin kone Tel Avin lentokentälle tuoden koneellisen suomalaisia turisteja Israeliin. Turistien määrän sanotaan kasvaneen 25 % ja nyt korkea sesongin aikana täällä on paljon turisteja ympäri maailmaa. Finnairin lennolla saapui myös minulle uusi ryhmä, jolle olen matkanjohtajana yhdessä Kaarina Villan kanssa. Otin heidät vastaan lentokentällä yön tunteina yhdessä oppaamme Iriksen kanssa.

Matka Ben Gurionin kentältä Tiberiaaseen kesti noin kaksi tuntia, ja saavuimme klo 3 Leonardo Club -hotellin eteen. Huoneiden jakamisen jälkeen jokainen halusikin jo pikaisesti huoneeseensa ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen ensimmäisen retkipäivää. Matkamme teema on Jeesuksen askelia seuraten, ja sen mukaan olemme suunnitelleet retket.

Yhdentoista aikaan lähdimme nousemaan Tiberiaasta, Genesaretin järven rannalta, joka sijaitsee -214 metriä merenpinnan alapuolella, kohti Arbelan vuorta. Arbel on lähes 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Eli Genesaretin järveltä Arbelan vuorelle on nousua 380 metriä.

Vuorelle päästyämme ihailimme monenlaisia kukkia ja vihreää vuoren lakea. Vuoren pohjoisreunalla Kaarina Villa piti aamuhartauden Iriksen opastuksen jälkeen. Aamuhartauden päätteeksi lauloimme laulun Soi kunniaksi Luojan katsellessamme samalla kaunista Jumalan luomaa maisemaa.

Luontopolun kulkemisen jälkeen siirryimme linja-autolla Nasaretiin, Jeesuksen kotikaupunkiin. Kävimme tutustumassa Nasaret-kylään, missä saimme tutustua Jeesuksen ajan mukaisiin tapoihin, mm. viljelyyn, öljypuristimeen, puuseppään, langantekijään ja kutojaan sekä synagoogaan. Oppaanamme Nasaret-kylässä Ariela, joka opastaa siellä suomalaisia ryhmiä. Ennen kierrosta olimme saaneet nauttia kaltiaisia (leipiä), juuston, humuksen, zatarin ja oöiivien kanssa.

Päivän päätteeksi kävimme Kaanaan kylässä, siellä ns. hääkirkossa, missä Iris luki meille Raamatusta kuinka Jeesus muutti veden viiniksi kun kesken hääjuhlan viini loppui. Kävimme katsomassa myös kirkon alta löytynyttä kokoontumistilaa, joka on ensimmäiseltä vuosisadalta jKr.

Iris kertoi meille myös juutalaisista häistä, jotka yleensä ovat hyvin isoja juhlia. Vieraita voi olla 400, 500 tai jopa 800. Hupan, katoksen, alla tapahtuu siunaaminen, mihin kuuluu myös seitsemän rukousta ja sormusrituaali. Sulhanen polkee viinilasin rikki liiton merkiksi. Lasin polkeminen symbolisoi Jerusalemin temppelin hävittämistä, ja korostaa juutalaisen kansan yhteen kuuluvuutta.

Kun astuimme kirkkoon sisään saimme nähdä, että siellä oli meneillään vihkivalan uusimisseremonia. Kirkon etuosassa oli monia aviopareja siunattavana.

Maarit Kattilakoski