Kevätmatka Israeliin 2019

Lähde kanssamme keväiseen Israeliin 1.-8/9.3.2019

– iloisessa ja luotettavassa seurassa

Matkan teema: Herra on minun paimeneni (psalmi 23)

Kevätmatkan teema on Daavidin psalmi 23. Retkillä näemme, kuinka Raamatun maan ominaisuudet avaavat psalmin sanomaa. Käymme myös lävitse Daavidin syvää luottamusta ja vahvaa suhdetta Jumalaan.
”Herra on minun paimeneni, ei minulta puutu mitään. Ruohoiselle KEITAALLE (laitumelle) hän asettaa minut makaamaan, levollisten vetten äärellä hän minua johdattelee…”

Olemme suunnitelleet ryhmällemme monipuolisen retkiohjelman, mielenkiintoisia ja
erikoisia kohteita. Ohjelmassa on huomioitu myös lapset.
Kohteina esim. Öljymäki, Getsemane, Kidron-laakso, Länsimuuri, Puutarhahauta, Daavidin kaupunki, Neot Kedumim raamatullinen puutarha, Ein Gedi ja Daavidin lähde, Kuollutmeri, Nasaret-kylä, Beit Shean, uintia Sahnen lämpimissä lähteissä, venematka Genesaretin järvellä, Autuuksien vuori, Kapernaum, ehtoollinen Magdalassa.

Museovierailu Yad Vashem – vainojen museossa, jonka aikana lapsille käynti Jerusalemin eläintarhassa.

Vierailemmemyös Raamatunkääntäjien kodilla Jad Hashmonassa sekä jossakin sosiaalisessa avustuskohteessa.

Tarkempi retkiohjelma hintatietoineen lähetetään matkalaisille noin kuukausi ennen matkaa. Oppaana Iris Amoyal.

Finnairin suorat lennot:
1.3. Helsinki klo 19.55 – Tel Aviv klo 00.20
9.3. Tel Aviv klo 01.10 – Helsinki klo 05.50

Erittäin hyvät hotellit:
1.-5.3. Jerusalem / hotelli Leonardo Jerusalem
5.-8.3. Tiberias / hotelli Leonardo Club

Matkan perushinta 1370 €, joka sisältää lennot, lentokenttäkuljetukset Israelissa, majoituksen puolihoidolla 2hh:ssa, oppaan ja matkanjohtajien palvelut. 1hh-lisä 460 €.

Matkamainoksen voi ladata tästä.

Muutokset ovat mahdollisia.

Vastuullisena matkanjärjestäjänä Toiviomatkat Oy


Lisätietoa ja ilmoittautumiset matkanjohtajille:

Maarit Kattilakoski
mkattilakoski@gmail.com, 044 265 4739
Maarit on kokenut ja pidetty matkanjohtaja Vantaalta. Hän on reipas, iloinen ja palvelualtis. Hänellä on pitkäaikainen kokemus ja tuntemus Israelin matkoista Maarit on Raamatunkääntäjien kodin yhteyshenkilö Suomessa.

 

Waltteri Haapala
waltteri.haapala@gmail.com, 044 978 2377 
Waltteri on kokenut ja pidetty matkanjohtaja. Hän on luonteeltaan iloinen ja huumorintajuinen. Hän on pastori sekä pidetty ja arvostettu raamatunopettaja. Waltterilla on vaimo ja kolme lasta.

 

 

Matkalaisten kokemuksia vuoden 2017 matkalta:

Jorma ja Arja Luoman kokemus matkasta. Katso tästä

Raija-Liisa Mäkisen kokemus matkasta. Katso tästä

Timo Suurosen kokemus matkasta. Katso tästä

Lehtimajanjuhlamatka Israeliin 22.-30.9.2018

Tervetuloa ryhmässäni Israeliin lehtimajanjuhlien aikaan 22.-30.9.2018

Muutama paikka vapaana. Ilmoittaudu pian, viimeistään perjantaina 10.8.

Matkalaisten toivomuksesta matkustamme Israeliin päivälennoilla. Paikkoja Turkish Airlinesin lennoille on rajallinen määrä.

Lennot:
Meno:
la 22.9. Helsinki klo 13:25 – Istanbul klo 16:50
la 22.9. Istanbul klo 19:45 – Tel Aviv klo 21.50
Paluu:
su 30.9. Tel Aviv klo 10:00 – Istanbul klo 12:15
su 30.9. Istanbul klo 14:40 – Helsinki klo 18:05

Hotellit:
22.-28.9. Prima Park / Jerusalem
28.-30.9. Ron Beach / Tiberias

Matkan perushinta 1599 € sisältää päivälennot Turkis Airlines lentoyhtiöllä, majoituksen puolihoidolla, siirtymäkuljetukset Israelissa, oppaan ja matkanjohtajan palvelut. 1hh-lisä 499 €.

Majoitumme jälleen laadukkaassa Prima Park -hotellissa Jerusalemissa ja monien toivomassa Ron Beach -hotellissa Tiberiaassa.

Jerusalemissa hotellin sijainti on erittäin hyvä, menemmepä sitten ICEJ:n lehtimajanjuhlapaikalle Pais Areenalle tai raitiovaunulla Jerusalemin keskustaan.

Jerusalemissa teemme upeita retkiä, joissa on mukana tuttuja paikkoja, kuten esim. Öljymäki, Getsemane ja Itkumuuri. Olemme valinneet tällä kertaa myös harvinaisia kohteita, esim. Daavidin kaupunki ja Hiskian tunneli, Betesdan lammikko, Sidkian luola. Lisäksi teemme retken rannikolle ja käymme Rishon LeZionin museossa (esim. Israelin lipun historia) sekä matkalla myös Neot Kedumin raamatullinen puutarha. Lisäksi vierailut Yad Vashemissa – vainojen museossa ja Raamatunkääntäjien kodilla.

Siirtymäkuljetuksen yhteydessä Jerusalemista Tiberiaaseen käymme kellumassa Kuolleessameressä.

Tiberiaassa majoitumme Genesaretin järven rannalla sijaitsevassa Ron Beach -hotellissa, missä on oma uima-alla sekä ranta. Tämä on erinomainen paikka rentoutua lehtimajanjuhlien jälkeen.

Tiberiaassa meillä on yksi kokonainen retkipäivä, jolloin käymme purjehtimassa Genesaretin järvellä, vierailemme Autuuksien vuorella ja Kapernaumissa, sekä uimme Sachnen lämpimissä lähteissä.

(Muutokset ovat mahdollisia retkiohjelmissa.)

Asiantuntevina oppaina Toiviomatkojen retkillä ovat Iris Amoyal sekä Ariel Sella.
Olen toiminut Toiviomatkojen matkanjohtajana Israelin matkoilla vuodesta 2010, mutta jo ennen sitä osallistuin moniin Israel-matkojen käytännönjärjestelyihin. Lehtimajanjuhlille olen osallistunut 17 kertaa vuodesta 1999 lähtien.

img_6635.jpg

Olet erittäin lämpimästi tervetullut mukaan Israeliin lehtimajanjuhlien aikaan luotettavan ja iloisen matkanjohtajan johdolla.

Matkaterveisin,

Maarit Kattilakoski
mkattilakoski@gmail.com
044 265 4739

 

ICEJ:n kristillisten lehtimajanjuhlien juhlapaketin voi tilata suoraan ICEJ:n Suomen osastolta, 040 740 6166 tai icej@icej.fi.

HINNAT:
398 € ICEJ:n Suomen osaston jäsenet
435 € Muut
135 € Lapset 6-16 v
ilmainen Lapset 0-5 v

Alustava ohjelma: 

Sunnuntai 23.9.
Erämaajuhla Kuolleellamerellä Ein Gedissä
Ruokailu 16.30, ohjelma 18.30

Maanantai 24.9.
Englanninkielinen ehtoollistilaisuus 9.30-11 (ovet aukeavat 9) sekä 11.30-13 Puutarhahaudalla
Avajaisjuhla 20.30 Pais Arenalla, jossa kansojen esittely

Tiistai 25.9.
Rukousta ja ylistystä 8.30-9.30 Pais Arenalla
Aamukokoukset 9.50-10.30 ja 10.40-11.40 Pais Arenalla, musiikkia 9.30-9.45 ja 10.30-10.40
Seminaarit 12.15-13 Pais Arenalla
Lehtimajavastaanotto 14-17 ICEJ:n päätoimistolla
Iltajuhla 19.30-22 Pais Arenalla

Keskiviikko 26.9.
Rukousta ja ylistystä 8.30-9.30 Pais Arenalla
Aamukokoukset 9.50-10.30 ja 10.40-11.40 Pais Arenalla, musiikkia 9.30-9.45 ja 10.30-10.40
Seminaarit 12.15-13 Pais Arenalla
Lehtimajavastaanotto 14-17 ICEJ:n päätoimistolla
Iltajuhla 20-22 Pais Arenalla

Torstai 27.9.
Rukousta ja ylistystä 8.30-9.30 Pais Arenalla
Aamukokoukset 9.50-10.30 ja 10.40-11.40 Pais Arenalla, musiikkia 9.30-9.45 ja 10.30-10.40
Seminaarit 12.15-13 Pais Arenalla
Jerusalem-marssi 15, kokoontuminen ennen 14 Sacher-puiston pohjoispäässä ja päätös vanhalle rautatieasemalle
Israelilaisten kutsuvierasilta 20-22 Pais Arenalla

Perjantai 28.9.
Aamurukouskokous 9-12 Daavidin tornissa (Jaffa-portin läheisyydessä Vanhassakaupungissa)

Kellonajat ovat alustavia. Pidätämme oikeuden mahdollisiin muutoksiin.

Pääpuhujat
Daniel Kolenda, Jürgen Bühler, Enoch Adeboye, Nethaniel Chou, Daniel Yahav

Aamukokouksien puhujat
David Parsons, Samuel Peterschmitt, Lo Shih Hsiung

Seminaarien puhujat
Malcolm Hedding, Ron Cantor, Susanna Kokkonen, Daniel Sayag, Saleem Shalash, Steven Khoury, Bassem Adranly, Jon Medved, Dag Juliussen, Jehu & Christine Chan

Aamurukous
Meka Padma Rao, Rick Ridings, Peter Harut, Mosy Madygba

ICEJ pidättää oikeuden mahdollisiin muutoksiin.

Rento sunnuntai

Matkan viimeinen sunnuntai olikin rento päivä. Nukuin vähän pitempään, mutta hyvin ehdin vielä aamiaiselle ennen kuin keräsivät tarjoilut pois. Nyt alkaa lähes kahden viikon jälkeen tuntumaan, että voisi syödä aamiaisella muutakin, esim. leipää missä on edes jonkin verran suolaa. Hotellin aamiainen on kuulemma ihan runsas italialaiseksi. Valkoisen leivän kanssa on tarjolla voita, kinkkua, juustoa, hunajaa ja marmeladia. Lisäksi jugurttia, mehua, kahvia ja kakkua, sekä joku hedelmä. Siitä huolimatta ruisleipää alkaa olla ikävä.

Aamiaisen jälkeen kävin erään matkalaisen kanssa pienellä kävelyllä. Ja sen jälkeen vaihdoin rennommat vaatteet päälle, ja läksin polkemaan pyörällä etruskimuseolle, mihin meille oli varattu esittely kahdeksitoista.

Museossa näimme aikajaksolta 700-400 eKr erilaisia löydöksiä. Kuvat kertokoon enemmän, mutta kuitenkin muutama sana. Läheltä tätä paikkakuntaa on löydetty maatila, joka on aikoinaan palanut ja sen vuoksi säilynyt tuhkan alla melko hyvin. Nyt se on kunnostettu, ja siitä näimme pienoismallin. Tuolta maatilalta oli löydetty viinintekovälineitä, ja ne olivat esillä.

Nuseon yhdessä holvikäytävässä, jota on aikoinaan käytetty viinin säilyttämiseen, oli erilaisia löydettyjä hautavälineistöjä. Eli tuhkauurnia ja tavaroita, mitä oli laitettu hautaan mukaan. Mukaan oli laitettu myös ruokaa. Tuhkauurnia oli jos jonkin mallisia, jopa patsaita.

Kuulimme, että etruskiaikaan naisten asema oli vahva ja heitä arvostettiin. Jopa armeijassa oli ollut naisia. Arkeologisilla kaivauksilla on löydetty myös kauniita ja pikkutarkkoja kultakoruja, joita oli esillä.

Museon jälkeen menimme lounaalle Il Buko -ravintolaan, jolla on kuulemma Michelin-maininta. Meille oli varattu menu, jossa oli alkupalalautanen, lampaanjuustoraviolia, kania sekä jälkiruoaksi paikallista kakkua ja kahvi. Ruokailtuamme äänestimme meidän kahdeksan hengen pöydässä, onko kyseisen ravintolan vai hotellimme Sanremon kokin Caterinan ruoat Michelinin maininnan arvoiset. Kyllä Caterinan ruoat voittivat.

Ruokailun jälkeen lähdin pyöräilemään Montepulcianoon, missä olimme käyneet pyörällä aiemmin. Mieleni teki nimittäin pyöräilemään, vaikka oli erittäin kuuma ilma. Taisi olla jopa 35 astetta. Jaksoin ajaa koko matkan 8 kilometriä aikamoista nousua kuumuudesta huolimatta. Matkaan meni vain tunti, vaikka pidin pari juomataukoa ja kuvauspysähdystä.

Olin jo nähnyt aiemmalla kerralla tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa. Niinpä kävin vain kävelemässä, kuvaamassa ja jäätelöllä. Kahdessa eri kirkossa kävin vilvoittelemassa, kun niissä sisällä on yleensä vilpoisaa. Kolmeen eri paikkaan kaupungissa oli laitettu kuvaruutu, jonka ympärillä ihmiset nauttivat juomia, tai vain seisoivat, ja katsoivat jalkapallon maailmanmestaruusottelua.

Vähän ennen puolta seitsemää lähdin paluumatkalle. Alamäkiä riitti. Ja huomasin hotellille päästyäni, ettei minulla ollut mennyt paluumatkaan kuin 40 minuuttia. Olihan sekä meno- että paluumatka kovin hikistä menoa nousuista ja kuumudesta johtuen. Hieno tunne tällaisen rasituksen jälkeen. Mutta ei ollenkaan uupunut olo. Olin iloinen, että poljin Montepulcianoon asti.

Kolmen kaupungin retki

Tänään lauantaina 14.7. matkaohjelmassa oli kolmen kaupungin retki. Aamulla ensimmäinen pysähdys oli Arezzossa, joka oli päivän suurin kaupunki, yli 100 000 asukasta. Pääsimme linja-autolla melko lähelle vanhan kaupungin muuria. Nousua kaupunkiin helpottivat liukuportaat, vaikkakaan nuo liukuportaat eivät oikein sopineet kaupungin tyyliin.

Teimme pienen kävelylenkin yhdessä ennen kuin jokainen lähti omille teilleen viettämään vapaata aikaa. Kaupungissa käytiin parissa kirkossa, joissa oli nähtävissä renesanssiajan maalauksia. Kaupungissa oli myös muutamia paikkoja, missä oli taideteoksia taistelussa voitettujen hevosista.

Kirkossa SS. Flora e Lucilla oli mielenkiintoinen kattomaalaus, jolla annettiin vaikutelma, että katossa on kupoli. Vaikkakin kyseessä oli vain maalaus.

Kävin katsomassa myös amfiteatterin jäännöksiä. Sieltä kävelin jälleen mäkeä ylös kohti tuomiokirkkoa, joka oli kaupungin muurien korkeimmalla kohdalla. Löydettyäni linnoituksen sisäänkäynnin kävin kiertämässä linnoituksen muurien päällä, mistä saikin hienoja kuvia kaupungin toiselle puolelle. Lisäksi sieltä oli hieno näkymä erikoiselle hautausmaalle, jossa oli vieri vieressä hautoja kuten myös sementtiseinässä oli hautaluukkuja.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo tukalan kuuma, jonkun verran yli 30 astetta. Eli oli hyvä lähteä metsästämään jotain suolaista syömistä. Suuntasin ostoskadulle, mistä sai aivan mielettömän hyvää pizzaa paloina. Suolaisen pekonipitsapalan jälkeen ei enää heikottanut.

Päivän seuraava pysähdys oli Cortonassa. Pieni idyllinen kaupunki, jonne piti nousta kävellen noin 200 metriä ylämäkeä. Tässäkin, kuten monessa näissä italialaisissa pikkukaupungeissa, kun oli pääkaudun päästä päähän, olit suurin piirtein nähnyt kaupungin. Tässä kaupungissa olisi voinut viettää enemmänkin kuin vain tunnin. Mutta kun piti kiirettä, niin ehdin tehdä jopa laukkuostoksia jälleen.

Viimeinen kohteemme oli Lago Transimeno. Tuossa vaiheessa olisi tehnyt jo kovasti mieli kahvia, mutta siihen ei valitettavasti ollut aikaa sen jälkeen kun kävimme maistelemassa erilaisia makkaroita, villisika-, mustasika- sekä tryffelisalamia. Eli päivän kahdessa viimeisessä kaupungissa oli liian vähän aikaa.

Toscanan nautintoja

Perjantaiaamu 13.7. oli hyvin leppoisa aamu. Myöhäisen aamiaisen jälkeen kävin kävelemässä Chianciano Termen toiseen päähän, aivan linja-autoasemalle saakka. Matkaa tuli edestakaisin ehkä 4 kilometriä.

Kävelyltä saavuttuani meillä oli matkan toinen kokkikoulu. Tänään oli vuorossa toscanalainen keitto, Ribollita. Hotellin ravintolan kokki Caterina kertoi ensin keiton ainekset, ja ne olivat myös jo pöydällä esillä. Tämän jälkeen me jokainen saatiin leikata vihanneksia pieniksi keittoa varten. Kun keiton alku, sipuli, selleri ja porkkana yhdessä mausteiden, valkosipuli, salvia, rosmariini ja chili, oli porissut hiljalleen oliiviöljyn kanssa kymmenen minuuttia, lisäsi Caterina kattilaan kaikki pilkotut vihannekset vuorotellen ja aina välillä hän lisäsi kiehuvaa vettä. Keitto sai hiljalleen porista kattilassa tunnin ennen kuin keitto oli valmis ja Caterina viimeisteli keittoannokset. Ennen kuin lounas oli valmis meillä oli puolen tunnin mittainen kielikurssi.

Tällä kertaa pari kuvaa myös hotellin ”johtajasta” Titosta.

Lounaan jälkeen lähdin nauttimaan kylpylä Sensorialeen. Kolme tuntia kylpylässä rentoutti jälleen jäsenet ja mielen.

Illallisen alkuruoka oli Italian suosituin pasta, spagetti all`Amatriciana. Tuo pasta oli tähän mennessä paras pasta, mitä meillä on illallisella alkuruoaksi ollut. Toki sitä piti santsata. Valitettavasti tuosta pastasta jäi kuva ottamatta. Tämän jälkeen oli salaattipöytä ja pääruoaksi nautaa rukolan kanssa tai cantalope-meloonia ja prosciutto-kinkkua. Jälkiruoaksi kääretorttua vaniljakreemitäytteellä.

Franciscus Assisilaisen jalanjäljissä

Torstain 12.7. kokopäiväretki oli Assisiin, joka sijaitsee Italian keskiosassa Umbrian alueella. Assisi on tunnettu 1200-luvulla eläneen Franciscus Assisilaisen kotikaupunkina. Se näkyi katukuvassa ja kaupungin kirkoissa. 

Ensimmäinen kohteemme oli Pyhän Fransiskuksen basilika, jossa kiersimme tanskalaisen fransiskaanimunkin opastuksella. Tämä basilika on fransiskaanien pääkirkko, ja kuulimme, että se on Vatikaanin omistama. Basilika on yhdessä muiden Assisin fransiskaanikohteiden kanssa osa Unescon maailmanperintöluetteloa.

Basilikassa oli mitä upeimpia freskoja, mutta harmiksemme Basilikassa ei saanut valokuvata lainkaan. Suomalaisina me tietysti olimme kuuliaisia, tosin monia muunmaalaisia munkki kielsi kuvaamasta tämän tästä.

Kierroksen jälkeen oli omaa aikaa vajaa kolme tuntia. Kahvipaussin jälkeen kävin itsekseni muutamassa kirkossa sekä kaupungin yllä olevassa Rocca Maggiore linnoituksessa, joka on rakennettu 1300-luvulla.

Kaupungista alas laskeuduttuamme linja-autolla kävimme vielä yhdessä suuressa basilicassa, Basilica of Saint Mary of the Angels. Tämä on paikka, jossa Franciscus Assisilaisen kerrotaan kuolleen.

Tämän päivän kirkkojen kiintiö tuli täyteen tämän retken aikana.

Omatoiminen retki Orvietoon

Kahden viikon matkaohjelmassa on pari vapaapäivää, jolloin itsekukin voi päättää mitä haluaa tehdä. Tänään keskiviikkona 11.7. oli sellainen päivä. Vielä aamulla mietin mitä tekisin.

Olin tutkinut netistä mitä Orvietossa olisi näkemistä, ja niinpä päädyin lähtemään sinne. Paikallisbussilla matkustin ensin Chiusi-Chianciano Termen rautatieasemalle. Samaan bussiin nousi israelilainen ryhmä. Matka meni mukavasti jutellessa takanani istuvan pariskunnan kanssa.

Chiusi-Chianciano Termestä matkustin paikallisjunalla Orvietoon. Suoraan rautatieaseman edestä nousi kiskohissi ylös kaupunkiin. Ensimmäisenä suuntasin katedraalin aukiolle, mistä löytyi turisti-info. Tarvitsin nimittäin sekä kartan että vinkkejä mitä tehdä ja nähdä. Ensimmäisenä minulle ehdotettiin ohjattua luolakierrosta. Kun ulkona oli noin 30 astetta, tuntui mukavan viileältä astua sisään luolaan, jossa on 14-15 astetta lämmintä. Sama lämpötila on kuulemma luolissa ympäri vuoden.

Orvieton kaupungin alla on noin 1200 tunnelia, gallerioita, kaivoja, portaita, louhoksia, kellareita, odottamattomia käytäviä, säiliöitä, päällekkäisiä huoneita, joiden seinissä on lukuisia pieniä koloja kyyhkysille. Eli näissä viimeksi mainituissa on kasvatettu kyyhkysiä.

Ensimmäisessä luolassa oli ollut öljypuristamo. Siellä oli nähtävänä basalttikiviset jauhinkivet, joilla oliivit oli murskattu. Näimme myös etruskiaikaisen kaivon, joita on löydetty yhteensä 41. Seuraavaksi siirryimme luolastoon, missä oli huone toisensa jälkeen sekä päällekkäin. Ne olivat olleet kyyskyslakkoina. Opas kertoi, että näitä kyyhkyslakkoja on käytetty viimeksi 1600-1700-luvulla.

Viimeinen luolasto, mihin pääsimme katsomaan oli ollut toisen maailmansodan aikana sairaalan turvahuone. Se sijaitsi nimittäin suoran sairaalan alla. Näitä sodan aikana käytettyjä turvahuoneita on löydetty yhteensä 31.

Luolat, joihin pääsimme, olivat ainoat yleisölle avoinna olevat. Meille kerrottiin, että muut luolat ovat yksityistalojen alla, ja näin ollen taloista on pääsy omiin luoliin.

Luolakierroksen jälkeen kävin kaupungin Duomossa, katedraalissa. Jälleen yksi upea kirkko kauniine freskoineen. Tällä kertaa jätin tämän päivän ainoaksi kirkoksi. Onhan niissä tullut jo käytyäkin tämän matkan aikana.

Lounaan jälkeen tein vähän vaateostoksia, jonka jälkeen palasin Intercity-junalla takaisin Chiusi-Chianciano Termeen. Ja sieltä jälleen paikallisbussilla ”kotikaupunkiin”. Olin aivan unohtanut kielitunnin, mihin muut olivat menossa kun saavuin hotellille. Tänään tuntui sen verran jaloissa kuluneen viikon kävelyt ja pyöräilyt, joten ruokailun jälkeen oli aika levätä.

 

Pyöräilyä ja shoppailua – hyvä yhdistelmä

Lomamatka on puolessa välissä ja päivät vain paranevat. Ehkä tähän mennessä paras päivä oli tänään tiistaina 10.7.

Aamiaisen jälkeen meitä oli kaikkiaan kymmenen, jotka otimme hotellimme Sanremon pyörät allemme ja suuntasimme kohti Montepulcianoa. Kaupunki on Toscanan alueen korkeimpia kukkulakaupunkeja, 900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kaupungissa on noin 14 000 asukasta.

Olimme aiemmin Pienzaan linja-autolla matkatessamme nähneet, kuinka mutkikas ja mäkinen tie on Montepulcianoon. Vähän jännitti kuinkahan paljon joutuu mäkeä nousta pyörää työntäen. Olihan matkan kokonaispituus kahdeksan kilometriä ja nousua Chianciano Termen 470 metrin korkeudesta ylöspäin 430 metriä.

Ensimmäinen tiukka nousu oli aika pian kun käännyimme kaupunkimme pääkadulta kohti Montepulcianoa. Tuossa mäessä talutimme pyöriä. Alku ei siis tuntunut oikein lupaavalta. Mutta kun pääsimme tuon mäen päälle, niin sitten alkoi hieno alamäki. Kädet olivat koko ajan jarruilla. Vauhti olisi muuten noussut liian suureksi. Eihän alamäkeä tokikaan ollut koko aikaa, mutta matka taittui kilometri kilometriltä.

Vähän yli neljä kilometriä ajettuamme pysähdyimme kahville. Vielä ennen kaupunkiin saapumista pysähdyimme matkalla vielä kerran näköalapaikalle, mistä saikin hyvät kuvat kaupungista kukkulan päällä.

Olin yllättynyt, kun matkan aikana ylämäet taittuivat hyvin ykkös- tai kakkosvaihteella polkien. En olisi uskonut pääseväni ajaen kaikkia mäkiä ylös. Matka taittui siis vaivattomammin kuin olin pelännyt.

Kaupunkiin saavuttuamme pysäköimme ja lukitsimme pyörät kaupungin muurien ulkopuolelle. Ennen kuin lähdimme varsinaiselle kaupunkikierrokselle, kävimme San Agnesen kirkossa. Kirkko on pyhitetty pyhimys Agneselle, joka kuoli 49-vuotiaana vuonna 1317. Kävimme katsomassa hänen muumiotaan kirkossa.

Saavuttuamme muurien sisäpuolelle kävellen, meitä oli vastassa sympaattinen pieni kaupunki. Ja mikä yllätys, ei ollenkaan liikaa turisteja, mitä oli edellisen päivän kaupunkivierailulla. Oppaamme Heikki käveli kanssamme kaupungin läpi näyttäen tärkeimmät nähtävyydet sekä kävimme valtavan suuressa viinikellariluolastossa, joita kaupungin alla on paljon. Viinikellarissa oli jopa viinikellarikirkko, jossa järjestetään häitä. Tämän jälkeen loppui päivän yhteinen osuus ja kukin sai viettää loppupäivän omien mieltymystensä mukaan ja palata omaan tahtiin takaisin Chianciano Termeen.

Kävin muutaman matkalaisen kanssa kaupungin linnoituksella, missä oli Leonardo da Vincin näyttely. Tämän jälkeen kävin kaupungintalon tornissa ja kaupungin tuomiokirkossa.

Kaupungintalon torniin mentiin kaupungin arkiston lävitse, mikä oli mielenkiintoista. Liekö mapeissa henkilötietoja vai mitä. Jos on, niin tuli vain mieleen, että mites se EU:n tietosuojalaki, täyttyykö se tässä kohdin, kun kävellään arkiston lävitse ja kansiot ovat kaikkien ulottuvilla.

Torniin nouseminen oli haastavinta mitä tämän matkan torneihin nousemisiin tulee. Askelmia ei ollut paljon, mutta portaat olivat ahtaat. Mutta kannatti jälleen tuokin torni kivuta ylös. Upeat näkymät.

Tämän jälkeen kävin pääaukiolla olevassa tuomiokirkossa. Olihan kirkko iso ulkoakin päin katsottuna, mutta sisään astuttua kirkon koko yllätti. Hieno kirkko niin kuin muutkin vierailemamme kirkot.

Loppupäivän kiertelin kaupungin kauppoja. Kaupungissa oli hyviä nahkaliikkeitä, ja teinkin laukkuostoksia.

Nähtävyyksiä katsellessa, kaupoissa kierrellessä ja välillä kahvilla ja jäätelöllä käydessä kaupungissa vierähti monta tuntia. Kello oli jo yli puolen viiden kun suuntasin takaisin pyörälle. Huomasin, että olin viimeinen ryhmästämme, koska muiden pyörät olivat jo poissa.

Ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen pyörästäni lähtivät ketjut paikoiltaan. Heikki oli aiemmin sanonut, että hotellimme johtajalle Ninolle voi soittaa, jos näin käy. Mutta enhän nyt toki halunnut häntä hätyyttää kahdeksan kilometrin päähän auttamaan minua. Päätin, että apua pitää yrittää löytää lähempää. Ensimmäiseltä, saksalaiselta vanhemmalta mieheltä, en apua saanut. Seuraava paikalle tuleva oli venäläinen mies vaimonsa ja lastensa kanssa. Kun pyysin apua englanniksi ja näytin pyörääni, mies kohotti vähän käsiään merkiksi, että ne likaantuisivat. Vaimo otti käsilaukustaan kosteuspyyhkeitä ja sanoi jotain miehelle. Niinpä mies auttoi ja laittoi ketjut paikoilleen. Kiitin kovasti ja nousin pyörän päälle.

Laskeuduttuani ensimmäisen mäen alas kaarsin vielä kaupungin alla olevalle kirkolle. Olin jo siihen mennessä nähnyt monta kaupungin kirkkoa, joten päädyin vain kurkistamaan sisälle kirkkoon ja kuvasin sitä ulkoapäin.

Nyt oli jo aika lähteä paluumatkalle. Ajattelin, että kuinkahan minulle käy, kun edessä on monta ylämäkeä. Mutta ihmeekseni voimani riittivät hyvin, eikä tarvinnut taluttaa pyörää lainkaan. Hotellille saavuin vähän yli kuuden, juuri sopivasti ehtiäkseni peseytymään ennen illallista.

Takana oli huippuhieno päivä, kuntoillen ja nauttien kaupungista.

Toscanan helmiä

Maanantaina 9.7. retkelle lähdettiin normaaliin aikaan klo 8.30. Ensimmäisenä kohteenamme oli Fattoria di Fugnanon viinitila, mikä sijaitsee San Gimignanon kaupungin lähellä. Aivan perille asti emme päässeet linja-autolla, vaan kävelimme 1,5 kilometriä toscanalaista valkoista pölytietä. Viimeiset sadat metrit olivatkin sitten tiukkaa nousua. Oli hyvä pysähtyä välillä ja ottaa valokuvia, jotta hengitys tasaantui.

Päästyämme perille meidät otti vastaan tilan omistaja iloinen ja puhelias Laura. Hän kertoi kuinka hän oli vähän yli kaksikymppisenä asianajajana muuttanut isoisänsä viinitilalle ja opetellut viinin viljelyn. 21 vuoden aikana hän oli kasvattanut tilan kokoa ja oli tyytyväinen siihen mitä oli saanut aikaan.

Laura kertoi meille viininviljelystä sekä viinin tekemisestä. Saimme nähdä viinin metalliset viinisäiliöt ja tammitynnyrit, joissa hän valmistaa omat viinit. Toscanan matkoihin kuuluu olennaisena osana viininmaistelut, kuten myös tälläkin vierailulla oli halukkailla mahdollisuus maistella tilan viinejä ja niiden kanssa erilaisia suolaisia paloja, mm. leipää oliiviöljyn ja anjovistahnan kanssa, erilaisia juustoja.

Viinitilalta kävelimme takaisin linja-autolle ja siirryimme itse kaupunkiin. San Gimignanon historiallinen keskusta torneineen on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

San Gimignano on tunnettu siis torneistaan. Yhteen torneista, nimeltään Torre Grossa, sai maksua vastaan (9 €) kiivetä. Tornista olikin todella upeat näköalat. Kapusin ylös ja kävin pikaisesti ottamassa valokuvat.

Se, millä kaupunki oli aikoinaan vaurastunut, on sahrami. Kaupungissa eräs jäätelön tekijä laittaa myös jäätelöön sahramia, ja tämän lisäksi pinjan siemeniä. Tuo jäätelö on nimetty pyhimys Finan mukaan Crema di Santa Fina. Valitettavasti tuon kyseisen jäätelökioskin edessä oli valtavan pitkä jono, eikä ollut aikaa jonottaa tuota kuuluisaa jäätelöä. Mutta muuta jäätelöä saatiin muualta, ja hyvää se oli sekin.

San Gimignanossa on useita kirkkoja, ja niiden freskot ovat maailmankuuluja. Kävin yhdessä kirkossa, eli Duomo di San Gimignanossa. Kirkon seinät olivat aivan täynnä frescoja, joissa kuvattiin Raamatun kertomuksia. Todella vaikuttava näky.

Kaupunki on yksi alueen käydyimmistä kohteista. Ja sen kyllä huomasi turistien määrästä. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin väkimäärästä huolimatta kaupungista olisi varmaan nauttinut. Mutta nyt ensimmäisen kerran tämän vajaan viikon aikana tuli sellainen tunne, että liikaa turisteja, äkkiä pois.

Kävelyretki ja hemmottelua

Matkaohjelmassa sunnuntain 8.7. kohdalla luki ”vapaata aikaa tai halukkaille kävely metsässä. Tottahan toki valitsin kävelyä metsässä, joka osoittautui kunnon reippailuksi. Kävelimme Sanremo-hotelliltamme Chianciano Termestä läheiseen metsään ja kipusimme välillä jyrkkää mäkeä ja välillä loivempaa mäkeä, sekä erilaisia teitä ja jopa polkuja aina kukkulan päälle. Kun olimme saavuttaneet kukkulan korkeimman kohdan, missä on radiotorni, olimme 710 metriä merenpinnan yläpuolella. Eli olimme nousseet hotellilta 470 metristä aina 240 metriä korkeammalle. Tämän jälkeen alkoikin pientä alamäkeä, kun matkasimme suunnitellulle taukopaikallemme.

Saavuimme määränpäähämme kapusiinimunkkien (cappuccini) luostarin Maddalenan luokse. Kävimme pikaisesti luostarin kappelissa, missä jo valmistauduttiin pian alkavaan jumalanpalvelukseen. Tultuani ulos eräs vanhempi herrasmies ohjasi minut luostarin sisäpihalle ja osoitti, että voin ottaa siellä valokuvia. Muu ryhmä tuli perässä. Oppaamme Heikki sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun hänen ryhmänsä pääsee kurkistamaan luostarin sisäpihalle. Vieläkö oltaisiin päästy luostarin puutarhaan, niin se olisi ollut mahtavaa. Nimittäin muurien pituudesta voimme päätellä puutarhan olevan todella iso. Muurin yli sain otettua muutamia valokuvia puutarhasta.

Siirryimme luostarin ulkopuolella olevaan puistoon, minne hotellimme johtajatar Edye oli loihtinut meille upean piknikin lankonsa tyttärien kanssa. Tarjolla oli jos jonkinlaisia herkkuja ja juomia. Nautimme rauhallisen pikinikin, jonka jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, eli paluumatkalle kaupunkiin. Neljän tunnin kävelyretkelle tuli pituutta kahdeksan kilometriä. Palattuamme kaupunkiin kävin kahvilla, jonka jälkeen olikin tiedossa hemmottelua.

Olin varannut kylpylä Sensorialen paketin, johon kuului kylpylän käyttöä tietyn ohjelman mukaisesti, ja tämän lisäksi kokovartalohieronnan. Kylpylä oli kooltaan pieni, mutta hyvin monipuolinen. Siellä oli noin kaksikymmentä erilaista toimintoa, ja niistä oli koottu neljä erilaista kolmen ja puolen tunnin pakettia. Koska paketin ohjelmaa tehtiin itsenäisesti, sitä pystyi itse muokkaamaan.

Pakettini alkoi ns. ”kävely joessa” -toiminnolla. Kyseessä oli mielenkiintoinen 6-7 metrin pituinen valkoisilla pyöreähköillä kivillä peitetty soikea rata. Rata oli jaettu neljään osaan, ja kahdessa eri osiossa ruiskusi sivuilta jaloille lämmintä vettä ja kahdessa osiossa kylmää vettä. Oli aika haasteellista kävellä näillä kivillä, jalkapohjiin otti tosi kipeää. Tätä piti tehdä 10 minuuttia. Sen jälkeen siirryin porealtaisiin ja suolavesialtaaseen. Ohjelmassa oli myös erilaisia suihkuja ja saunoja, savinaamio vartalolle ja kasvoille, rentoutushuoneita ym. Ohjelmaan kuului aika ajoin tauko ja silloin oli hyvä juoda tarjolla olevia juomia. Viivyin kylpylässä kaikkiaan viisi tuntia, kun jatkoin hieronnan jälkeen hoitopakettia. Erittäin rentouttavat viisi tuntia, ja suosittelen lämpimästi. Lisätietoa tuosta kylpylästä tässä.