Matka Israeliin lehtimajanjuhlien aikaan 11.-19.10.2019

Tervetuloa ryhmässäni Israeliin lehtimajanjuhlien aikaan 11.-19.10.2019

Finnairin reittilennot
11.10. Helsinki – Tel Aviv klo 19:50 – 00:15, AY1979
19.10. Tel Aviv – Helsinki klo 01:05 – 05:45, AY1980

Hotellit:
11.10. – 13.10. Natania / Residence
13.10. – 18.10. Jerusalem / Royal Jerusalem

Matkan perushinta 1599 € sisältää Finnairin suorat lennot, majoituksen puolihoidolla 2hh:ssa, siirtymäkuljetukset Israelissa, oppaan ja matkanjohtajan palvelut, edestakaisen kuljetuksen ICEJ:n erämaajuhlaan Kuolleellemerelle sunnuntaina 13.10. Hintaan kuuluu myös 13.10. illallinen hotellissa niille, jotka eivät lähde erämaajuhlaan.
1hh-lisä 560 €.

Matkan aluksi majoitumme kahdeksi yöksi Residence-hotellissa aivan Välimeren rannan läheisyydessä Nataniassa.

Royal Jerusalem kartallaSiirryttyämme sunnuntaina 13.10. Jerusalemiin majoitumme neljän tähden hotellissa Royal Jerusalem. Hotellin sijainti on erittäin hyvä, menemmepä sitten ICEJ:n lehtimajanjuhlille Pais Areenalle tai raitiovaunulla Jerusalemin keskustaan. Raitiovaunureitti kulkee hotellin takaa.

Jerusalemissa teemme upeita retkiä, joissa on mukana tuttuja paikkoja, kuten esim. Öljymäki, Getsemane ja Itkumuuri. Retkiohjelma laaditaan myöhemmin ja kohteet ilmoitetaan sen jälkeen tällä sivulla.

Lisäksi vierailemme ryhmän kanssa Yad Vashemissa – vainojen museossa sekä Raamatunkääntäjien kodilla Jad Hashmonassa.

Matkan hintaan ei kuulu ICEJ:n kristillisten lehtimajanjuhlien juhlapaketti eivätkä kuljetukset lehtimajanjuhlien tilaisuuksiin lukuunottamatta erämaajuhlaa Ein Gedissä Kuolleellamerellä. Juhlapaketin voi tilata ICEJ:n toimistolta, icej@icej.fi. Toiviomatkat järjestää maksullisen kuljetuksen tilaisuuksiin (tästä tietoa retkiohjelman yhteydessä).
Olen toiminut Toiviomatkojen matkanjohtajana Israelin matkoilla vuodesta 2010, mutta jo ennen sitä osallistuin moniin Israel-matkojen käytännönjärjestelyihin työskennellessäni ICEJ:n palveluksessa 14 vuotta.

Olet erittäin lämpimästi tervetullut mukaan Israeliin lehtimajanjuhlien aikaan luotettavan ja iloisen matkanjohtajan johdolla.

Matkaterveisin,

Maarit Kattilakoski
mkattilakoski@gmail.com
044 265 4739

Retki rannikolle 26.9.

Kirjoittelen tätä artikkelia, keskiviikon 26.9. matkakertomusta, kotona Suomessa. Matkan aikana oli teknisiä ongelmia kuvien siirrossa, joten luovutin ja jätin loppumatkan kirjoitukset myöhemmäksi. Hyvä näin. Nyt on voin kerrata mielessäni erittäin hyvää matkaa ja kirjoittaa ajatuksia blogiin.

Keskiviikkona 26.9. vuorossa oli hyvin ainutlaatuinen retkipäivä. Päivä täynnä uutta ja mielenkiintoista nähtävää. Päivän päätteeksi joku kuvasi päivän retkeä jopa koko matkan parhaimmaksi.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Neot Kedumim, raamatullinen puutarha. Kuljimme ns. lehtimajanjuhlien erikoisreitin Iriksen opastuksella. Näimme erilaisia kasveja, maataloustapoja, vesivaroja, lehtimajoja ym. Eri pisteissä oli israelilaisia nuoria esittelemässä kohteita.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa 23:40 sanotaan: ”Ottakaa ensimmäisenä päivänä ihania puiden hedelmiä, palmunlehviä ja tuuheiden puiden oksia sekä pajuja purojen varsilta ja iloitkaa seitsemän päivää HERRAN, teidän Jumalanne, edessä.” Saimme tutustua tuohon palmunoksasta, myrtistä ja pajusta koostuvaan lulaviin, joita olimme jo Jerusalemissa nähneet, sekä puun hedelmään, etrogiin. Kuulimme, että tämä erikoinen sitrushedelmä, etrog, saattaa kasvaa jopa seitsemän kiloiseksi. Näimme näitä puita, ja niissä olevia isoja hedelmiä.

Lehtimajanjuhlien aikaan rakennetaan lehtimajoja Nehemian kirjan 8:15 mukaan: ”Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun, metsäöljypuun, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on kirjoitettu.” Tänä päivänä Israelissa näkee lehtimajoja, joiden seinät ovat yleensä joko kankaasta tai vanerista. Puutarhassa näimme oksista rakennettuja majoja.

Puutarhassa kerrottiin myös vesisäiliöstä (hepreaksi ber), johon kerätään sadevesivaroja, ja tuosta vesisäiliöstä ammennetaan vettä pitkänä kuivana kautena Israelissa. Vesisäiliö on siis kaivettu säiliö, jonka seinämät on kalkittu, jotta se pitää vettä. Muistat varmaan kertomuksen Joosefista, jonka veljet heittivät kaivoon (bor), kuten suomalaisessa Raamatussa se on käännetty. Se ei suinkaan ollut kaivo, vaan juuri vesisäiliö. Ja kuiva sellainen. Kuvissa näkyy pienoismalli vesisäiliöstä. Näimme myös erikoisen ruuvipumpun (boreg), jolla saadaan nostettua vettä.

Seuraava kohteemme oli Rishon Le-Zion. Iris kertoi meille kuinka 17 Venäjältä muuttanutta perhettä oli muuttanut vuonna 1882 nykyisen Rishon Le-Zioniin alueelle. Turkkilaisilta ostettiin maata, ja perheet asuivat teltoissa. Alue oli erittäin kuivaa, ei ollut puita, ei kaivoa, vain hiekkadyynejä sekä alueella vilisi kettuja. Asukkaat ostivat arabeilta vettä, joka oli erittäin kallista. Niinpä he alkoivat kaivamaan itselleen kaivoa. Sen operaation kanssa oli ongelmia. Nämä uudet siirtolaiset joutuivat vaikeuksiin, ja heiltä loppuivat rahat. Lopulta apua lähdettiin hakemaan Euroopan juutalaisyhteisöiltä. Edmond de Rotchild antoi rahaa, jonka turvin he saattoivat palkata työmiehiä kaivamaan omaa kaivoa. Kaivon kaivamiseen, veden löytymiseen 48 metrin syvyydestä kului seitsemän kuukautta. Tästä kaikesta kertoi myös animaatiofilmi, jonka saimme nähdä museon yhdessä osassa.

Kuulimme ja näimme Israelin lipun historian, kuinka vuonna 1885 Israel Belkind ja Fanny Meirovitch tekivät pikaisesti lipun Rishon Le-Zionin kaupungin 3-vuotisjuhlapäivän paraatiin. Valkoiseen lippuun he laittoivat kaksi sinistä raitaa molempiin reunoihin, ylös ja alas, ja näiden keskelle Daavidin tähden. Vuosien saatossa nuo kaksi sinistä ohutta raitaa on yhdistynyt yhdeksi raidaksi, kuten ne tänä päivänä Israelin lipussa ovat.

Seuraavaksi kävimme talon kellarissa, missä Naphtali Herz Imber oli asunut kolme kuukautta vuonna 1884. Imber oli sairas, ja hänet oli lähetetty sairaalasta Jerusalemista toipumaan kaksi vuotta aiemmin perustettuun Rishon Le-Zioniin, juuri tämän alueen miellyttävän ilmaston vuoksi. Hän oli Zloczowista (nyk. Puola) muuttanut juutalainen, joka oli erittäin lahjakas runoilija. Hän kirjoitti runoja maahanmuutosta Israeliin, rakkaudesta Israelin maahan, ja kuvasi elämää ja maataloutta uusissa asutuksissa ja ihmisten antaumuksesta tehdä kuiva maa kukoistavaksi.

Imber oli kirjoittanut ensimmäisen version laulusta Tikvatenu (Meidän toivomme) jo vuonna 1878 ollessaan Romaniassa. Muutettuaan silloiseen Palestiinaan ja oltuaan juutalaisten eri asutuksissa hän luki kirjoittamaansa runoa Tikvatenu asukkaille. Tuolloin hän lisäsi runoon lisää säkeistöjä. Runo julkaistiin vuonna 1886 ja vuonna 1887 Moldovasta muuttanut juutalainen Shmuel Cohen sovitti runon moldavialaisen kansanlaulun sävelmään. Laulu levisi nopeasti juutalaisten keskuudessa ympäri maailmaa. Ja vuodesta 1900 lähtien sitä laulettiin siionistikongresseissa. 117 vuotta myöhemmin, vuonna 2004 laulusta tuli Israelin kansallislaulu Israelin parlamentin, knessetin päätöksellä.

Rishon Le-Zionista matkamme jatkui Jaffoon, missä kävimme näköalakukkulalla ja sen viereisessä korttelissa. Retken päätteeksi istahdimme kahville ja nautimme upeista näkymistä.

Kuten matkakertomuksista on jo aiemmin käynyt ilmi, vien matkanjohtajana matkalaisiani retkien lisäksi katsomaan elämää Israelissa eri tavoin. Näin myös tänä keskiviikkoiltana.

Illallisen jälkeen kävimme joidenkin ryhmäläisten kanssa kävelyllä Mea Shearim -nimisessä kaupungin osassa, missä asuu uskonnollisia juutalaisia. Piipahdimme jopa yhteen alueen synagogista. Tämän jälkeen vielä lyhyt kierros juutalaisella torilla, missä oli joitakin hedelmämyyjiä paikalla.

Takana oli jälleen erinomainen päivä Israelissa.

 

 

Välähdyksiä tiistailta 25.9.

Tiistaina 25.9. matkaohjelmassamme oli retki Betlehemiin ja iltapäivällä vierailu Yad Vashem – vainojen museossa. Osan ryhmästämme ollessa mukana Betlehemin retkellä ja osan lehtimajanjuhlilla kävin hoitamassa joitakin asioita kaupungilla.

Saapuessani Ben Yehuda -kadulle osaa siitä suljettiin. Eristetyn alueen penkille oli nimittäin jätetty tuntematon kassi. Näissä tilanteissa ollaan aina varovaisia, alue tyhjennetään ja paikalle saapuu pommin purkuryhmä. Niin tälläkin kertaa. Onneksi tuo kassi osoittautui vaarattomaksi. Mutta riskejä ei haluta ottaa. Pian katu avattiin ja kaikki oli niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Elämä jatkui.

Iltapäivällä suuntasimme isona ryhmänä Yad Vashemiin. Oppaamme Ariel Sella opasti museokäynnin, jonka jälkeen tapasimme Susanna Kokkosen. Hän vei meidät hyvin ainutlaatuiseen näyttelyyn ja kertoi siitä. Näyttely sisälsi valokuvia holokaustin ajalta sekä ensimmäisiltä päiviltä, jolloin liittoutuneiden joukot olivat vapauttaneet keskitysleirit. Ryhmämme tapaaminen oli Susannan viimeisimpiä hänen palvellessaan Yad Vashemin kristillisen osaston johtajana. Hän jää pois Yad Vashemin palveluksesta parin viikon kuluttua.

Viimeinen kohteemme Yad Vashemissa oli lasten muistomerkki, joka aina jättää hiljaiseksi. Viisi kynttilää ja kolme sataa peiliä saavat aikaa 1,5 miljoona valopistettä pimeässä huoneessa. Ne edustavat niitä lapsia, jotka tapettiin holokaustin aikana. Tunnelmaa vakavoittaa vielä se, että huoneessa kuuluu ääninauhalta lasten nimiä ja heidän ikänsä.

Iltapäivän retkemme päätteeksi kävimme Puutarhahaudalla, missä vietimme myös ehtoollisen.

Illalla kävelimme joidenkin ryhmäläisten kanssa Jerusalemin keskustaan ja takaisin. Mukava iltalenkki, ja samalla katselimme kaupungilla olevia ihmisiä ja haistelimme lehtimajanjuhlien tunnelmia.

Jerusalem-retkipäivä 24.9.

Retkipäivä Jerusalemissa on aina ainutlaatuinen, ja siihen ei koskaan kyllästy. Oli retkiohjelmassa sitten tuttuja paikkoja tai uusia kohteita. Maanantain 24.9. retki sisälsi tuttujen paikkojen lisäksi monille kaksi uutta kohdetta, Sidkian luola sekä Betesdan lammikko.

Haimme retken aluksi Puutarhahaudalta muutaman matkalaisen, jotka olivat siellä osallistuneet ICEJ:n ehtoollisjumalanpalvelukseen. Menimme sisään Vanhaankaupunkiin Siionin portin kautta ja kävelimme läpi juutalaiskorttelin Länsimuurille, itkumuurille. Koska oli pyhäpäivä eikä turvatarkastuksen läpivalaisukone ollut käytössä, tarkastusjonossa vierähti aikaa. Aurinko paahtaessa niin kuumasti oli pakko yrittää etsiä välillä varjoa.

Länsimuurilta jatkoimme matkaa muslimikorttelin lävitse Damaskusportille, mistä oli enää lyhyt kävelymatka Sidkian luolaan. Oli mielenkiintoista kuulla Sidkian luolasta, missä kuningas Sidkia oli piileskellyt, mutta myös siitä, että kuningas Salomo rakentaessaan temppeliä oli kaivanut kiviä tuosta luolasta, joka oli ollut kivilouhos.

Seuraava kohde oli Betesdan lammikko. Sen Pyhän Annan kirkossa kajautimme Maa on niin kaunis -laulun. Taitaa olla kaunein kokemani akustiikka Israelissa juuri tuossa kirkossa. Tämän jälkeen kävelimme Lammasportille, jonka läheisyydestä linja-auto otti meidät kyytiin. Ajoimme ylös Öljymäelle, mistä tunnetuimmat näkymät Jerusalemiin on yleensä kuvattu. Niin tälläkin kertaa, kun matkalaiset ottivat valokuvia. Öljymäeltä kävelimme alas Getsemaneen yrittäen pitää jarruja päällä koko ajan. Katu oli äärettömän liukas kuluneine asfalttipintoineen ja kivineen. Matkalla pysähdyimme vielä Jeesus itki -kappelissa, nimeltään Dominus Flevit.

Kappelin alttaritaulu iso ikkuna, jonka lävitse on upea näkymä Temppelivuoren alueelle ja Vanhaan kaupunkiin. Tässä paikalla muisteltiin, kuinka Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa. Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Vielä tulevat sinun osaksesi päivät, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. He kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat sinun lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi.” (Luukas 19:41-44)

Getsemane olikin sitten päivän viimeinen retkikohde, mistä lähdimme kohti hotelleja. Veimme ensin kaksi ryhmää Betlehemiin ja sen jälkeen muut vietiin Jerusalemin hotelleihin. Kello oli jo kuusi ennen kuin meidänkin ryhmä saapui hotelliin. Siinä sitten olikin jo kiire pesulle ja illalliselle.

Osa ryhmästämme osallistui illalla ICEJ:n lehtimajanjuhlien avajaisjuhlaan Pais-areenalla. Ja muutama meistä lähti illallisen jälkeen haistelemaan Jerusalemin keskustan tunnelmia.

Lehtimajanjuhlamatkan ensimmäinen päivä 23.9.

Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet…käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa (Sakarja 14:16) 

Näin mekin nousimme ylös Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa ryhmän kanssa lauantain (22.9.) ja sunnuntain (23.9.) välisenä yönä.

Lyhyiden yöunien jälkeen heräsimme uuteen kauniiseen aamuun. Lähdimme pienenä ryhmänä kohti Daavidin kaupunkia. Paikallinen oppaamme, juutalainen nuori mies Roni, kertoi kuningas Daavidin noin kolme tuhatta vuotta sitten valloittaneen jebusilaisilta Siionin vuorilinnan, jonka tämä nimesi Daavidin kaupungiksi (2. Sam. 5:6-9). Monet arkeologiset löydöt, mitä näimme, todistivat jälleen Raamatun sanaa todeksi.

Laskeuduttuamme maan alle katsoimme lyhyen animaatiofilmin, jossa näimme Giihonin lähteen ja Daavidin kaupungin. Filmi antoi paremman mielikuvan näiden sijainnista nykyiseen Vanhaankaupunkiin nähden. Opastuksen ja filmin jälkeen oli oli helpompi myös mieltää 535 metriä pitkä Hiskian vesitunneli, jonka Hiskia rakensi assyrialaisten vallatessa maata ja lähestyessä Daavidin kaupunkia. Osa meistä käveli tuon Hiskian tunnelin lävitse. Ja osa käveli kuivan kanaanilaisten tunnelin läpi Ronin kanssa.  Tapasimme toisemme Siiloan lammikolla.

Ronin opaskirja tuolla kierroksella oli Raamattu. Kuten aina aiemminkin, käynti Daavidin kaungungista antoi uutta perspektiiviä Vanhaa testamentin lukemiseen. Daavidin kaupunki on kohde, jota todella suosittelen Israelin kävijöille.

Seuraava vierailukohteemme oli Raamattukoti Jad Hashmonassa. Siellä tapasimme Ronningin Mirjan, sekä vapaaehtoiset Rutin, Marjukan ja Markun. Nauttiessamme kahvia, leivonnaisia, taateleita ja granaattiomenaa Mirja kertoi Raamattukodin synnystä, ja kuinka sen työ saavuttaa maailman ääriä raamatunkääntäjien ja raamatunkäännöskonsulttien kautta.

Iltapäivällä suurin osa ryhmästämme lähti ICEJ:n lehtimajanjuhlien erämaajuhlaan Ein Gediin. Aiempien vuosien tapaan avoimen taivaan, täydenkuun ja tähtien alla, tuhannet kristityt ympäri maailmaa ylistivät Herraa. Ilta oli upea kokemus jälleen monelle.

Jäätyäni kaupunkiin kävin Jerusalemin linja-autoasemalla haistelemassa ilmaa ja tunnelmaa. Koska sukkotin, lehtimajanjuhlan, ensimmäinen juhlapäivä oli pian alkamassa katukuvassa näkyi paljon juutalaisia, jotka kiirehtivät kotiinsa tai sukulaistensa luo. Osalla oli jo kainalossa pussi, missä oli lehtimajanjuhlaan oleellisena osana kuuluva lulav, ja erillisessä pussissa etrog-hedelmä. Ja jotkut olivat vielä tutkimassa ja etsimässä mahdollisimman virheetöntä etrogia ja lulavia.

Raamatun mukaan lehtimajanjuhlan aikaan tulee koota hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehtiä ja puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta. Nämä erilaiset kasvit ovat symboleja. Hedelmäpuun paras hedelmä on sitrushedelmä, etrog, joka muistuttaa sitruunaa. Sillä on oma erikoinen tuoksunsa. Muut ovat puunoksia;
– pitkä kapeapalmulehti lulav, melkein kuin miekka
– lehtevä myrtti-oksa, jonka lehdet ovat pieniä ja soikeita ja tuoksuvat hyviltä
– pajunoksat pitkine lehtineen on hieman karvainen.
Nämä edellämainitut elementit valitaan hyvin suurella tarkkaavaisuudella, että ne ovat mahdollisimman hyviä yksilöitä.

Illallisen jälkeen me, jotka jäimme ryhmästämme Jerusalemiin, kävimme kahvilla/teellä upeine leivoksineen Notre Dame -hotellin kattoterassiravintolassa. Saimme ihailla upeaa näkymää yli Vanhankaupungin aina Skopus-vuorelle ja Öljymäelle. Näin matkamme ensimmäinen päivä oli saatu päätökseen.

Kevätmatka Israeliin 2019

Lähde kanssamme keväiseen Israeliin 1.-9.3.2019

– iloisessa ja luotettavassa seurassa

Matkan teema: Herra on minun paimeneni (psalmi 23)

Kevätmatkan teema on Daavidin psalmi 23. Retkillä näemme, kuinka Raamatun maan ominaisuudet avaavat psalmin sanomaa. Käymme myös lävitse Daavidin syvää luottamusta ja vahvaa suhdetta Jumalaan.
”Herra on minun paimeneni, ei minulta puutu mitään. Ruohoiselle KEITAALLE (laitumelle) hän asettaa minut makaamaan, levollisten vetten äärellä hän minua johdattelee…”

Olemme suunnitelleet ryhmällemme monipuolisen retkiohjelman, mielenkiintoisia ja
erikoisia kohteita. Ohjelmassa on huomioitu myös lapset.
Kohteina esim. Öljymäki, Getsemane, Kidron-laakso, Länsimuuri, Puutarhahauta, Daavidin kaupunki, Neot Kedumim raamatullinen puutarha, Ein Gedi ja Daavidin lähde, Kuollutmeri, Nasaret-kylä, Beit Shean, uintia Sahnen lämpimissä lähteissä, Kinneretin maustekauppa, venematka Genesaretin järvellä, Autuuksien vuori, Kapernaum, ehtoollinen Magdalassa.

Maanantaiaamupäivälle 4.3. järjestämme ryhmällemme omatoimiohjelmaa (vapaaehtoinen) ja iltapäivällä on mahdollisuus osallistua Toiviomatkojen puolipäiväretkelle. Käymme Yad Vashem – vainojen museossa, jonka aikana lapsille käynti Jerusalemin eläintarhassa. Tämän jälkeen vierailu Israelin parlamenttitalossa knessetissä.

Vierailemme yhden retken yhteydessä myös Raamatunkääntäjien kodilla Jad Hashmonassa.

Tarkempi retkiohjelma hintatietoineen lähetetään matkalaisille noin kuukausi ennen matkaa. Oppaana Iris Amoyal.

Finnairin suorat lennot:
1.3. Helsinki klo 19.55 – Tel Aviv klo 00.20
9.3. Tel Aviv klo 01.10 – Helsinki klo 05.50

Erittäin hyvät hotellit:
1.-5.3. Jerusalem / hotelli Leonardo Jerusalem
5.-8.3. Tiberias / hotelli Leonardo Club

Matkan perushinta 1370 €, joka sisältää lennot, lentokenttäkuljetukset Israelissa, majoituksen puolihoidolla 2hh:ssa, oppaan ja matkanjohtajien palvelut. 1hh-lisä 460 €.

Matkamainoksen voi ladata tästä.

Muutokset ovat mahdollisia.

Vastuullisena matkanjärjestäjänä Toiviomatkat Oy


Lisätietoa ja ilmoittautumiset matkanjohtajille:

Maarit Kattilakoski
mkattilakoski@gmail.com, 044 265 4739
Maarit on kokenut ja pidetty matkanjohtaja Vantaalta. Hän on reipas, iloinen ja palvelualtis. Hänellä on pitkäaikainen kokemus ja tuntemus Israelin matkoista Maarit on Raamatunkääntäjien kodin yhteyshenkilö Suomessa.

 

Waltteri Haapala
waltteri.haapala@gmail.com, 044 978 2377 
Waltteri on kokenut ja pidetty matkanjohtaja. Hän on luonteeltaan iloinen ja huumorintajuinen. Hän on pastori sekä pidetty ja arvostettu raamatunopettaja. Waltterilla on vaimo ja kolme lasta.

 

 

Matkalaisten kokemuksia vuoden 2017 matkalta:

Jorma ja Arja Luoman kokemus matkasta. Katso tästä

Raija-Liisa Mäkisen kokemus matkasta. Katso tästä

Timo Suurosen kokemus matkasta. Katso tästä

Rento sunnuntai

Matkan viimeinen sunnuntai olikin rento päivä. Nukuin vähän pitempään, mutta hyvin ehdin vielä aamiaiselle ennen kuin keräsivät tarjoilut pois. Nyt alkaa lähes kahden viikon jälkeen tuntumaan, että voisi syödä aamiaisella muutakin, esim. leipää missä on edes jonkin verran suolaa. Hotellin aamiainen on kuulemma ihan runsas italialaiseksi. Valkoisen leivän kanssa on tarjolla voita, kinkkua, juustoa, hunajaa ja marmeladia. Lisäksi jugurttia, mehua, kahvia ja kakkua, sekä joku hedelmä. Siitä huolimatta ruisleipää alkaa olla ikävä.

Aamiaisen jälkeen kävin erään matkalaisen kanssa pienellä kävelyllä. Ja sen jälkeen vaihdoin rennommat vaatteet päälle, ja läksin polkemaan pyörällä etruskimuseolle, mihin meille oli varattu esittely kahdeksitoista.

Museossa näimme aikajaksolta 700-400 eKr erilaisia löydöksiä. Kuvat kertokoon enemmän, mutta kuitenkin muutama sana. Läheltä tätä paikkakuntaa on löydetty maatila, joka on aikoinaan palanut ja sen vuoksi säilynyt tuhkan alla melko hyvin. Nyt se on kunnostettu, ja siitä näimme pienoismallin. Tuolta maatilalta oli löydetty viinintekovälineitä, ja ne olivat esillä.

Nuseon yhdessä holvikäytävässä, jota on aikoinaan käytetty viinin säilyttämiseen, oli erilaisia löydettyjä hautavälineistöjä. Eli tuhkauurnia ja tavaroita, mitä oli laitettu hautaan mukaan. Mukaan oli laitettu myös ruokaa. Tuhkauurnia oli jos jonkin mallisia, jopa patsaita.

Kuulimme, että etruskiaikaan naisten asema oli vahva ja heitä arvostettiin. Jopa armeijassa oli ollut naisia. Arkeologisilla kaivauksilla on löydetty myös kauniita ja pikkutarkkoja kultakoruja, joita oli esillä.

Museon jälkeen menimme lounaalle Il Buko -ravintolaan, jolla on kuulemma Michelin-maininta. Meille oli varattu menu, jossa oli alkupalalautanen, lampaanjuustoraviolia, kania sekä jälkiruoaksi paikallista kakkua ja kahvi. Ruokailtuamme äänestimme meidän kahdeksan hengen pöydässä, onko kyseisen ravintolan vai hotellimme Sanremon kokin Caterinan ruoat Michelinin maininnan arvoiset. Kyllä Caterinan ruoat voittivat.

Ruokailun jälkeen lähdin pyöräilemään Montepulcianoon, missä olimme käyneet pyörällä aiemmin. Mieleni teki nimittäin pyöräilemään, vaikka oli erittäin kuuma ilma. Taisi olla jopa 35 astetta. Jaksoin ajaa koko matkan 8 kilometriä aikamoista nousua kuumuudesta huolimatta. Matkaan meni vain tunti, vaikka pidin pari juomataukoa ja kuvauspysähdystä.

Olin jo nähnyt aiemmalla kerralla tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa. Niinpä kävin vain kävelemässä, kuvaamassa ja jäätelöllä. Kahdessa eri kirkossa kävin vilvoittelemassa, kun niissä sisällä on yleensä vilpoisaa. Kolmeen eri paikkaan kaupungissa oli laitettu kuvaruutu, jonka ympärillä ihmiset nauttivat juomia, tai vain seisoivat, ja katsoivat jalkapallon maailmanmestaruusottelua.

Vähän ennen puolta seitsemää lähdin paluumatkalle. Alamäkiä riitti. Ja huomasin hotellille päästyäni, ettei minulla ollut mennyt paluumatkaan kuin 40 minuuttia. Olihan sekä meno- että paluumatka kovin hikistä menoa nousuista ja kuumudesta johtuen. Hieno tunne tällaisen rasituksen jälkeen. Mutta ei ollenkaan uupunut olo. Olin iloinen, että poljin Montepulcianoon asti.

Kolmen kaupungin retki

Tänään lauantaina 14.7. matkaohjelmassa oli kolmen kaupungin retki. Aamulla ensimmäinen pysähdys oli Arezzossa, joka oli päivän suurin kaupunki, yli 100 000 asukasta. Pääsimme linja-autolla melko lähelle vanhan kaupungin muuria. Nousua kaupunkiin helpottivat liukuportaat, vaikkakaan nuo liukuportaat eivät oikein sopineet kaupungin tyyliin.

Teimme pienen kävelylenkin yhdessä ennen kuin jokainen lähti omille teilleen viettämään vapaata aikaa. Kaupungissa käytiin parissa kirkossa, joissa oli nähtävissä renesanssiajan maalauksia. Kaupungissa oli myös muutamia paikkoja, missä oli taideteoksia taistelussa voitettujen hevosista.

Kirkossa SS. Flora e Lucilla oli mielenkiintoinen kattomaalaus, jolla annettiin vaikutelma, että katossa on kupoli. Vaikkakin kyseessä oli vain maalaus.

Kävin katsomassa myös amfiteatterin jäännöksiä. Sieltä kävelin jälleen mäkeä ylös kohti tuomiokirkkoa, joka oli kaupungin muurien korkeimmalla kohdalla. Löydettyäni linnoituksen sisäänkäynnin kävin kiertämässä linnoituksen muurien päällä, mistä saikin hienoja kuvia kaupungin toiselle puolelle. Lisäksi sieltä oli hieno näkymä erikoiselle hautausmaalle, jossa oli vieri vieressä hautoja kuten myös sementtiseinässä oli hautaluukkuja.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo tukalan kuuma, jonkun verran yli 30 astetta. Eli oli hyvä lähteä metsästämään jotain suolaista syömistä. Suuntasin ostoskadulle, mistä sai aivan mielettömän hyvää pizzaa paloina. Suolaisen pekonipitsapalan jälkeen ei enää heikottanut.

Päivän seuraava pysähdys oli Cortonassa. Pieni idyllinen kaupunki, jonne piti nousta kävellen noin 200 metriä ylämäkeä. Tässäkin, kuten monessa näissä italialaisissa pikkukaupungeissa, kun oli pääkaudun päästä päähän, olit suurin piirtein nähnyt kaupungin. Tässä kaupungissa olisi voinut viettää enemmänkin kuin vain tunnin. Mutta kun piti kiirettä, niin ehdin tehdä jopa laukkuostoksia jälleen.

Viimeinen kohteemme oli Lago Transimeno. Tuossa vaiheessa olisi tehnyt jo kovasti mieli kahvia, mutta siihen ei valitettavasti ollut aikaa sen jälkeen kun kävimme maistelemassa erilaisia makkaroita, villisika-, mustasika- sekä tryffelisalamia. Eli päivän kahdessa viimeisessä kaupungissa oli liian vähän aikaa.

Toscanan nautintoja

Perjantaiaamu 13.7. oli hyvin leppoisa aamu. Myöhäisen aamiaisen jälkeen kävin kävelemässä Chianciano Termen toiseen päähän, aivan linja-autoasemalle saakka. Matkaa tuli edestakaisin ehkä 4 kilometriä.

Kävelyltä saavuttuani meillä oli matkan toinen kokkikoulu. Tänään oli vuorossa toscanalainen keitto, Ribollita. Hotellin ravintolan kokki Caterina kertoi ensin keiton ainekset, ja ne olivat myös jo pöydällä esillä. Tämän jälkeen me jokainen saatiin leikata vihanneksia pieniksi keittoa varten. Kun keiton alku, sipuli, selleri ja porkkana yhdessä mausteiden, valkosipuli, salvia, rosmariini ja chili, oli porissut hiljalleen oliiviöljyn kanssa kymmenen minuuttia, lisäsi Caterina kattilaan kaikki pilkotut vihannekset vuorotellen ja aina välillä hän lisäsi kiehuvaa vettä. Keitto sai hiljalleen porista kattilassa tunnin ennen kuin keitto oli valmis ja Caterina viimeisteli keittoannokset. Ennen kuin lounas oli valmis meillä oli puolen tunnin mittainen kielikurssi.

Tällä kertaa pari kuvaa myös hotellin ”johtajasta” Titosta.

Lounaan jälkeen lähdin nauttimaan kylpylä Sensorialeen. Kolme tuntia kylpylässä rentoutti jälleen jäsenet ja mielen.

Illallisen alkuruoka oli Italian suosituin pasta, spagetti all`Amatriciana. Tuo pasta oli tähän mennessä paras pasta, mitä meillä on illallisella alkuruoaksi ollut. Toki sitä piti santsata. Valitettavasti tuosta pastasta jäi kuva ottamatta. Tämän jälkeen oli salaattipöytä ja pääruoaksi nautaa rukolan kanssa tai cantalope-meloonia ja prosciutto-kinkkua. Jälkiruoaksi kääretorttua vaniljakreemitäytteellä.

Franciscus Assisilaisen jalanjäljissä

Torstain 12.7. kokopäiväretki oli Assisiin, joka sijaitsee Italian keskiosassa Umbrian alueella. Assisi on tunnettu 1200-luvulla eläneen Franciscus Assisilaisen kotikaupunkina. Se näkyi katukuvassa ja kaupungin kirkoissa. 

Ensimmäinen kohteemme oli Pyhän Fransiskuksen basilika, jossa kiersimme tanskalaisen fransiskaanimunkin opastuksella. Tämä basilika on fransiskaanien pääkirkko, ja kuulimme, että se on Vatikaanin omistama. Basilika on yhdessä muiden Assisin fransiskaanikohteiden kanssa osa Unescon maailmanperintöluetteloa.

Basilikassa oli mitä upeimpia freskoja, mutta harmiksemme Basilikassa ei saanut valokuvata lainkaan. Suomalaisina me tietysti olimme kuuliaisia, tosin monia muunmaalaisia munkki kielsi kuvaamasta tämän tästä.

Kierroksen jälkeen oli omaa aikaa vajaa kolme tuntia. Kahvipaussin jälkeen kävin itsekseni muutamassa kirkossa sekä kaupungin yllä olevassa Rocca Maggiore linnoituksessa, joka on rakennettu 1300-luvulla.

Kaupungista alas laskeuduttuamme linja-autolla kävimme vielä yhdessä suuressa basilicassa, Basilica of Saint Mary of the Angels. Tämä on paikka, jossa Franciscus Assisilaisen kerrotaan kuolleen.

Tämän päivän kirkkojen kiintiö tuli täyteen tämän retken aikana.